Yliopistologo

Lääk.lis. Kimmo Lönnrotin anatomian alaan kuuluva väitöskirja

Coenzyme Q10. Its Bioavailability and Effects on Survival and the Cardiovascular System
(Koentsyymi Q 10. Jakaantuminen kudoksiin sekä vaikutukset elinikään ja sydämen ja verisuonten toimintaan)

tarkastetaan perjantaina 7.5.1999 klo 13 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen pienessä salissa, Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjä on professori Svend Aage Mortensen Kööpenhaminasta. Kustoksena toimii professori Pentti Tuohimaa.

***

Lönnrot on syntynyt Helsingissä 15.2.1968. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Töölön yhteiskoulussa 1988. Lääketieteen lsiensiaatin tutkinnon hän suoritti Tampereen yliopistossa 1996.

Lönnrotin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammala 1999. ISBN 951-44-4547-3

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 607, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi

Lisätietoja: Kimmo Lönnrot, puh. (03) 356 2325 (koti), (03) 247 4980 (työ).

TIIVISTELMÄ

Koentsyymi Q (ubikinoni) on solujen syntetisoima hydroksybentsokinoni-yhdiste, jota tavataan lähes kaikissa aerobisissa organismeissa aina bakteereista kasvi- ja eläinkuntaan. Kemialliselta rakenteeltaan koentsyymi Q muistuttaa E- ja K-vitamiineja. Näissä kaikissa on bentsokinonirenkaaseen yhdistynyt poly(trans)isoprenyyli-sivuketju. Luonnossa esiintyvissä koentsyymi Q homologeissa sivuketjun isoprenyyli-yksiköiden määrä voi vaihdella kuudesta kymmeneen. Rotan kudoksissa tavallisin koentsyymi Q:n muoto on Q9, kun taas ihmisellä tavataan pääasiassa Q10:tä. Elimistössä koentsyymi Q:ta on enitensydämessä, munuaisissa ja maksassa. Koentsyymi Q:n on pitkään tiedetty toimivan keskeisenä entsyyminä mitokondrioiden hengitysketjussa. Toisaalta myös mitokondrioiden ulkopuolella muilla solukalvoissa, esimerkiksi plasmamembraanissa, Iysosymeissä ja mikrosomeissa, löytyy merkittäviä määriä koentsyymi Q:ta. Näillä solukalvoilla koentsyymi Q:n on todettu voivan toimia antioksidanttina suojaten näitä kalvoja vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta. Omissa tutkimuksissani olen selvittänyt ravinnon mukana annetun koentsyymi Q10:n imeytymistä ja kulkeutumista kohdekudoksiin. Lisäksi selvitin elinikäisen koentsyymi Q10-lisän vaikutusta elinikään ja sairastavuuteen rotilla. Viimeisimmissä osatöissäni selvitin koentsyymi Q10-lisän vaikutusta ikääntyneen rotan sydämen ja suolilievevaltimon toimintaan. Tutkimuksissani koentsyymi Q10 imeytyi hyvin ravinnosta, minkä osoitti plasman Q10-pitoisuuden yli nelinkertaistuminen sekä ihmisillä että rotilla. Rotilla ainoastaan maksan Q10-pitoisuus kohosi, kun taas muissa kudoksissa ei tapahtunut muutosta Q10-pitoisuuksissa. Tämä viittaisi siihen, että kudokset syntetisoivat itse tarvitsemansa koentsyymi Q:n. Elinikäinen koentsyymi Q10-lisä ei pidentänyt rottien tai hiirten elinikää eikä vaikuttanut näiden sairastavuuteen. Myöskään rottien kudosten histopatologisissa tutkimuksissa ei todettu eroja konrolliryhmään verrattuna. Viimeisimmissä osatöissäni totesin jo aiemmin rotilla raportoidun suolilievevaltimoiden toiminnan heikkenemisen ikääntymisen myötä. Heikkeneminen oli koentsyymi Q:ta saaneessa ryhmässä vähäisempää kuin kontrolliryhmässä. Koentsyymi Q10-lisä ei kuitenkaan suojannut vanhojen rottien sydämiä hapenpuutteen jälkeiseltä vapaiden radikaalien aiheuttamalta vauriolta.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto