Yliopistologo

Pol.Lic., THM Outi Cavénin sosiaalipolitiikan, erityisesti sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja

Sujutusta ja pyöritystä - tutkimus byrokratian merkityksistä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastyössä

tarkastetaan perjantaina 7.5.1999 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa D 11, osoitteessa Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä toimii dosentti Matti Kortteinen STAKESista.
Väitöstilaisuuden kustoksena on professori Jorma Sipilä.

***

Cavén on valmistunut terveydenhuollon maisteriksi Turun yliopistosta 1991 ja suorittanut Pol.Lic. -tutkinnon Åbo Akademissa 1991. Hän on toiminut Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksessa tutkijana japrojektipäällikköna 1991-1992, Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella lehtorina 1992-1994, Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella tutkijana 1994-1996, Helsingin yliopiston Vantaan täydennyskoulutuslaitoksella koulutuspäällikköna 1996-1997, Kuntoutussäätiön erikoistutkijana 1998-1999 ja Nokia Research Centerissä HRD managerina 1999 lähtien.

Cavénin väitöskirjan julkaisee Painosalama Oy, Turku 1999. ISBN 951-91-0826-5

Väitöskirjan tilausosoite: Akateeminen kirjakauppa.

Lisätietoja: Outi Cavén, puh. 040 749 9149.

TIIVISTELMÄ

Julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on organisoitu edelleen pääsääntöisesti byrokraattisen toimintamallin mukaan. Tutkiessani byrokratian merkityksiä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille taustalla oli ajatus siitä, miten merkitykset siirtyvät työtoimintaan ja asiakastyöhön. Ammattitaitoiset työntekijät käyttävät byrokratiaa tulosten mukaan erittäin kehittyneesti ratkoessaan monenlaisia asiakastyön ja oman työnsä sisältöihin liittyviä tilanteita. Kyseessä ei ole ilmiö, jonka tuotteena olisi pelkästään julkisen palvelujärjestelmän demokraattisuuden ja oikeudenmukaisuuden takaaminen. Tulokset osoittivat, että byrokratia näyttää saavan asiakastyössä myös muotoja, joiden olemassaoloa on mahdotonta kontrolloida ja sen myötä hallita osana julkisen sektorin johtamisjärjestelmää. Lääkäreiden, sairaanhoitajien ja sosiaalityöntekijöiden haastattelut tuottivat näkyväksi byrokratian merkitysten kahtiajakoisuuden. Subjektiivisten ja vuorovaikutuksessa syntyvien merkitysten ydin oli henkilökohtaisissa kokemuksissa. Työntekijät olivat vuosien aikana alkaneet siirtää itseä koskettavia kokemuksiaan työkäytäntöihin, jotka puolestaan olivat kaikessa hiljaisuudessa ja näkymättömissä liukuneet asiakas- ja potilashuoneisiin virallisen hallinnon ja valvonnan ulottumattomiin. Yksittäisen työntekijän oli selvästi vaikeaa kohdata byrokratian kaikkia puolia, sillä osoittautui, että ilmiön jokapäiväisyys tuo sen lähelle arkista ammattityötä mutta toisaalta suhtautuminen siihen on myös henkilökohtainen asia. Joku työntekijä saa tarvitsemansa älyllisen vastuksen kohdatessaan byrokratian ja alkaessaan mitellä voimiaan sitä vastaan. Toinen työntekijä puolestaan murtuu nopeasti pinnallisten ja ahdistaviksi kokemiensa määräysten, valvonnan ja ammatillisen liikkumavapauden puristuksessa. Asiakkaiden etujen puolustamisen tehtäväkseen valinnut työntekijä ajautuu ennen pitkää tilanteeseen, jossa byrokratia muodostuu sekä hänet että asiakkaan tukahduttavaksi rautahäkiksi. Lääkärien osalta konkretisoitui selkeimmin peli, joka syntyi työntekijän ja byrokraattisen organisaation välille. Myös sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät tuottivat omat pelinsä, mutta he eivät olleet ammattiryhminä lääkäreiden tavoin yhtä varmoja omasta osaamisestaan ja mahdollisuuksistaan hyvään asiakastyöhön ilman organisaation tukea.

Uusimmissa työn, yksilön ja yhteiskunnan välisten suhteiden analyyseissa yksilön ja työn välisen merkityssuhteen nähdään kehittyvän kohti monitahoisia symbolisia ja yksilökohtaisia merkityksiä, jotka uppoavat syvälle persoonan dynamiikkaan. Yksiöt tuottavat työlleen merkityksiä itse ja samaan aikaan yhdessä kollegojensa kanssa. Työpaikat ovat areenoita, joissa kehittyy koko ajan erilaisia psykodynamisia merkitysrakenteita, joiden välityksellä yksilöt kiinnittyvät työelämään. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastyössä tämä merkitsee sitä, että perinteinen byrokratia on muuntunut alan korkeimmin koulutettujen asuintuntijoiden työssä näkymättömäksi rakenteeksi, jonka sisältöjä, merkityksiä ja vaikutuksia työntekijät itse säätelevät kulloisenkin kokemuksensa mukaan. Byrokratia ei ole enää selkeä hallintorakenne, jonka olemassaolon varaan julkinen hallinto voisi nojata, vaan kyseessä on alati muuntuvan abstraktin merkitysmaailman tuote, joka muuntuu tarvittaessa jokaisessa asiakastilanteessa työntekijän halun mukaan.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto