Yliopistologo

YTM Jari Aron sosiologian alaan kuuluva väitöskirja

"Sosiologia ja kielenkäyttö. Retoriikka, narratiivi, metafora"

tarkastetaan lauantaina 8.5.1999 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä on dosentti Arto Noro Helsingin yliopistosta.
Kustoksena toimii professori Matti Alestalo
.

***

 

Jari Aro on syntynyt Kajaanissa 6.10.1960. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Linnanpellon lukiossa Kuopiossa 1979. Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon hän suoritti Tampereen yliopistossa 1988.

Aron väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammala 1999. ISBN 951-44-4535-X/1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 607, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi

Lisätietoja: Jari Aro, puh. (03) 2157 186, sähköpostiosoite: jari.aro@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Sosiologia on luonteeltaan hyvin moninainen yhteiskunnallisen ajattelun ja tutkimuksen alue ja tämän vuoksi sen ominaislaatua on vaikeaa määritellä kiistattomalla tavalla. Mutta määriteltiinpä sosiologiaa miten tahansa, on se silti aina sosiaalisen maailman ilmiöiden kuvaamista, selittämistä ja ymmärrettäväksi tekemistä kielen avulla. Kielenkäytön muotojen tutkiminen on siis tällä tavoin yleinen näkökulma sosiologiaan ja sen käytäntöihin.

Tutkimuksessa tarkastellaan sosiologisten tekstien kielenkäytön ominaispiirteitä kolmesta näkökulmasta. Yleisin näkökulma on sosiologisten tekstien retorisen vaikuttavuuden tutkiminen. Tällöin tutkitaan niitäkielellisiä keinoja, joiden avulla tekstin tekijä pyrkii vakuuttamaan lukijansa siitä, että teksti on uskottava tai ainakin huomion arvoinen. Tutkimuksessa analysoidaan erilaisia sosiologisissa teksteissä ilmeneviä tapoja muodostaa tekstin puhujan ja vastaanottajan asemia. Yksi sosiologisille teksteille ominainen seikka on suhde arkiymmärrykseen ja maallikoiden näkemyksiin yhteiskunnallisista ja sosiaalisista asioista. Koska kaikilla ihmisillä on kokemuksia ja käsityksiä siitä, millaista on olla yhteiskunnan jäsen, on sosiologisen ajattelun jotenkin määriteltävä suhteensa siihen. Arkiajattelun mukaisten käsitysten kumoamista käytetään usein retorisena keinona sosiologisen tiedon kiinnostavuuden ja uskottavuuden perustelemisessa. Toisaalta suuri yleisö voi olla sosiologisissa teksteissä myös solidaarisuuden osoittamisen kohde, jonka avulla sosiologi rakentaa tekstissään oikeutusta omalle työlleen.

Tutkimuksen toinen näkökulma sosiologisiin teksteihin on niissä käytettävien kertomusrakenteiden tutkiminen. Yhtäältä kaikkinaista tieteenharjoitusta voidaan kielenkäytön tasolla luonnehtia eräänlaiseksi kertomusten kertomiseksi, jossa tutkijat kertovat toisilleen menestystarinoita tekemistään tutkimuksista ja samalla kirjoittavat itsensä ja omat tuotoksensa osaksi oman tieteenalansa historiaa. Toisaalta sosiologisen ajattelun ominaispiirre on, että siinä kerrotaan eräänlaista historianfilosofista kertomusta aikakauden muutoksesta. Niinpä sosiologit usein kehystävät tutkimustuloksensa esimerkiksi kertomuksella siitä, miten aikamme yhteiskunta on nopeasti modernisoitunut. Erityisen keskeinen tämä aikakauden muutosta kuvaava kertomus on sosiologiselle kulttuurikritiikille.

Kolmanneksi tutkimuksessa tarkastellaan sosiologisen kielen metaforia eli kielikuvia. Sosiologia muodostaa sosiaalisesta maailmasta käsitteellisiä määrittelyjä, joiden avulla sitä tehdään ymmärrettäväksi ja hallittavaksi. Kaikille on esimerkiksi tuttua se, miten yhteiskuntaa voidaan luonnehtia esimerkiksi koneistoksi tai se, miten sosiaalista toimintaa voidaan kuvata roolinmukaiseksi käyttäytymiseksi. Sosiologiassa tuotetut metaforiset määritelmät voivat siis levitä myös tieteellisen kielenkäytön ulkopuolelle osaksi arkipäiväistä sosiaalista toimintaa. Tässä merkityksessä sosiologinen kielenkäyttö on osallinen tutkimaansa sosiaalista maailmaa siinä määrin kuin sen käsitteelliset jäsennykset omaksutaan yhteiskunnallisia asioita koskevien näkemysten ohjaaviksi periaatteiksi. Metaforilla on kuitenkin se ominaisuus, että ne aina korostavat joitain piirteitä ja jättävät huomiotta joitain toisia piirteitä ilmiöissä, joita niiden avulla kuvataan. Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella kriittisesti sitä, millaisia vaikutuksia omaksuttavilla kielikuvilla on asioiden kannalta. Esimerkiksi nykyisin yleinen tapa luonnehtia yhteiskunnallista toimintaa verkoston kielikuvan avulla viestii samalla usein julkilausumattomia käsityksiä siitä, miten yhteiskunnallinen ja sosiaalinen toiminta on tasavertaista ja vastavuoroista.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto