Yliopistologo

THL Sirpa Hankelan hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja

"Intraoperatiivinen hoitotyö. Empiiriseen aineistoon perustuvan teorian kehittäminen"

tarkastetaan perjantaina 7.5.1999 klo 12 Pyynikitie 2:n juhlasalissa.

Vastaväittäjänä toimii dosentti Arja Isola Kuopion yliopistosta ja kustoksena professori Marita Paunonen.

***

 

Hankela (os. Salomaa) on syntynyt Vesilahdella 8.12.1952. Hän on suorittanut terveydenhuollon kandidaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa 1992 ja terveydenhuollon lisensiaatin tutkinnon 1994.

Hankela on työskennellyt sairaanhoidon lehtorina 20 vuotta. Hänen opetusalansa Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksessa on leikkaus- ja anestesiahoitotyö ja hoitotiede.

Hankelan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis. Vammala 1998. ISBN 951-44-4570-8

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Sirpa Hankela, puh. (03) 2452 295 (työ), (03) 3750 949 (koti).

TIIVISTELMÄ

Tutkimustietoa potilaiden leikkauksen aikaisista eli intraoperatiivisista kokemuksista ei ole juurikaan saatavilla. Potilaat jäävät helposti unohduksiin, koska leikkaus- ja anestesiahoitotyön luonne on muuttunut entistä teknisemmäksi ja kiireisemmäksi. Keräsin tutkimustietoa haastattelemalla lonkan tekonivelleikkauspotilaita, koska anestesiamuotona näissä toimenpiteissä käytetään nykyään lähes yksinomaan puudutusta. Potilaat ovat hereillä monta tuntia kestävän leikkauksensa aikana, tietoisia hoitoympäristöstään sekä heille tehtävästä toimenpiteestä.

Tutkimustulosten mukaan leikkauksen onnistuminen merkitsi potilaille elämänlaadun paranemiseen liittyvää mahdollisuutta. Pelko leikkauksen epäonnistumisesta merkitsi elämänlaadun heikkenemiseen liittyvää uhkaa. Potilaiden kokema leikkauksen aikainen uhan kokemuksen määrä vaihteli minimaalisesta paniikinomaiseen. Tämän seurauksena myös potilaiden kokema turvattomuuden määrä vaihteli turvallisuuden kokemuksesta jopa kaoottisuuteen. Mm. monet puudutukseen yhteydessä olevat asiat aiheuttivat turvattomuutta: esim. leikkauksen aikainen hereilläolo, kivun pelko, itseen kohdistuva leikkaus, pitkä leikkausaika, hankala leikkausasento ja erityisesti leikkauksen aikaiset äänet (poraaminen, sahaaminen, hakkaaminen), joita potilaat vertasivat katutyöhön, talon rakentamiseen ja remonttiin. Leikkauksen aikana potilaat käyttivät paljon voimavaroja selviytyäkseen näiden turvattomuuden tunteidensa kanssa. Kun potilaat arvioivat selviytymistään ja voimavarojensa riittävyyttä, pohtivat he haastattelujen aikana mm. miten he jaksavat olla paikallaan leikattavana monta tuntia, miten he kestävät itseensä kohdistuvan toimenpiteen ja siitä aiheutuvat äänet ja miten he pärjäävät esim. komplikaatioiden sattuessa.

Tutkimustulosten mukaan sairaanhoitajien tuki identifioitui potilaiden leikkauksen aikaiseksi selviytymisvoimavaraksi. Epävarmempien, arkojen potilaiden selviytymistä edesauttoi erityisesti sairaanhoitajien emotionaalinen tuki (esim. Iäsnäolo, rohkaisu, kosketus, huolenpito, musiikin kuuntelu), rohkeille potilaille oli merkityksellisempää tiedollinen tukeminen (esim. ajan tasalla pitäminen, ajallaan informointi, valmentaminen). Potilaat arvostivat sairaanhoitajien teknistä ammattitaitoa ja pitivät sitä turvallisen leikkaushoidon toteuttamisen kannalta välttämättömänä, mutta se ei pelkästään taannut potilaille leikkauksen aikaista emotionaalista hyvinvointia ja turvallisuutta. Siksi potilaat toivatkin toistuvasti ja erilaisissa yhteyksissä haastattelujen aikana esille, että sairaanhoitajien tehtävänä leikkauksen aikana oli tukea kokonaisvaltaisesti heidän turvallisuuden kokemustaan ja selviytymistään.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää leikkauksen aikaista hoitotyötä kuvaava teoria. Teorian kehittäminen perustui empiiriseen aineistoon, joka muodostui lonkan tekonivelleikkauspotilaiden kokemuksista. Teorian avulla jäsennetään ja määritellään leikkauksen aikaisen hoitotyön lähtökohtia, päämäärää ja ydintehtäviä potilaiden näkökulmasta. Koska kehitetyssä teoriassa reflektoituu leikkauspotilaiden oma näkökulma sekä suomalainen hoitokulttuuri, vahvistetaan sen avulla leikkaus ja anestesiahoitotyön (=perioperatiivisen hoitotyön) käytännön ja koulutuksen tieteellistä tietoperustaa ja luodaan siten edellytyksiä potilaiden hyvälle hoitamiselle.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto