YliopistologoFM Eija Palosaaren psykologian alaan kuuluva väitöskirja

Coping merikatastrofin yhteydessä suomalaisten laivatyöntekijöiden kertomana

tarkastetaan keskiviikkona 12.5.1999 klo 12 Tampereen yliopiston päätalon luentosalissa A 1, osoitteessa Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä on dosentti Salli Saari Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Matti Syvänen.

(Samassa tilaisuudessa tarkastetaan YTL Tuula Minkkisen psykologian alaan kuuluva väitöskirja M/s Estonian haveri ja pelastustyö. Pelastustyöntekijöiden kokemukset ja psykologisen intervention merkitys)

***

Palosaari on syntynyt Keuruulla 29.1.1954. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta 1981. Palosaari työskentelee terveyskeskuspsykologina.

Palosaaren väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN 951-44-4564-3 ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Eija Palosaari, puh. (06) 425 5650 (työ), (06) 414 7394 (koti), sähköposti: Eija. Palosaari@pp.inet.fi.

 

TIIVISTELMÄ

M/s Estonian uppoaminen Itämerellä 28.9.1994 oli poikkeuksellisen suuri merionnettomuus. Siinä menehtyi 852 henkilöä ja pelastui 137 henkilöä. Onnettomuus vaati mittavan pelastusoperaation, johon sisältyi myös SPR:n psykologien valmiusryhmän toteuttama katastrofi-interventio yli 40 psykologin voimin. Ryhmän valmius ja sen toteuttama interventio oli ainutlaatuinen.

Suunnittelimme ja toteutimme psykologi Tuula Minkkisen kanssa SPR:n valtakunnallisen valmiusryhmän jäseninä katastrofipsykologisen intervention autolautalla, joka ehti ensimmäisenä Estonian uppoamispaikalle. Laiva oli viipynyt haveripaikalla lähes 12 tuntia ja osa sen työntekijöistä oli osallistunut pelastustehtäviin. Kahden viikon ajan työskentelimme laivan työntekijöiden kanssa aluksen kulkiessa samalla normaalia reittiään Helsingin ja Tukholman välillä.

Tämän tutkimuksen tavoite oli saada suomalaista tietoa coping-ilmiöstä todellisen katastrofin yhteydessä, kohteena pelastustyöhön ja psykologiseen interventioon osallistuneen laivan työntekijät. Coping-ilmiötä lähestytään monelta suunnalta. Sitä tarkastellaan henkilökunnan reaktioiden kautta kansainvälisesti arvostetulla IES-inventorilla.

Coping-ilmiötä tarkastellaan myös Ofra Ayalonin Suomessa tunnetuksi tekemän Basic Ph -monikanavamallin avulla (tapa suuntautua sisäiseen ja ulkoiseen maailmaansa kuuden eri kanavan tai niiden yhdistelmien kautta: uskomukset, tunteet, sosiaaliset suhteet, mielikuvitus, kognitiot ja fyysinen kanava). Lisäksi haetaan kosketusta työntekijöiden suoriin kokemuksiin avointen kysymysten sekä laivalla tehtyjen havaintojen kautta.

Onnettomuuden kokemista ja intervention merkitystä on tutkittu Tuula Minkkisen rinnakkaisessa väitöskirjassa.

IES-tarkastelu toi esiin kuusi reaktioiden perusdimensiota tavanomaisen neljän sijasta. Mieleen tunkeutuvat muistot olivat katastrofipsykologisen odotuksen mukaisesti yleisin ja voimakkain jälkireaktio. Reaktioita oli vahvimmin pelastustöissä mukana olleilla. Työntekijöiden kertoma omista coping-keinoistaan oli monimuotoista ja yksilöllistä. Mm. huumoria alettiin aineiston mukaan käyttää aktiivisemmin vasta joidenkin kuukausien kuluttua onnettomuudesta ja vastoin tavanomaista odostusta päihteiden käyttöä myös vähennettiin selviytymistarkoituksessa. Sekä pelastustöissä olleet että muuten laivalla ja maissa olleet työstivät selviytymisprosessia hyvin intensiivisesti, mutta hiukan eri keinoin. Monikanavamallin mukaan analysoituna yhteisön selviytymistyyli oli kognitiivispainotteinen. Malli toi lisänäkemystä mm. sukupuolten suhteen. Perinteisessä reagointitarkastelussa naiset ilmoittavat miehiä enemmän reagointia, kun monikanavamallin mukaan sukupuolten kanavointirakenne oli hyvin samankaltainen ja vain vastaamisen runsaudessa oli eroa.

Pohdintaosassa on suositus coping-ilmiön määrittelystä katastrofipsykologiseen käyttöön sopivammaksi. Sitä suositellaan mm. laajennettavaksi katastrofipsykologisen teorian ja tutkimustulosten mukaan siten, että automaattisia normaalireaktioita, kuten tunteiden puutuminen shokkivaiheessa, määritellään coping-ilmiöön kuuluvaksi niiden elämää suojaavan ja tarkoituksenmukaisen luonteen vuoksi. Pohdintaosassa on myös katastrofi- ja kriisipsykologiseen ammattikäytäntöön liittyviä suosituksia.

Avainsanat: m/s Estonian onnettomuus, katastrofipsykologia, coping.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto