Yliopistologo

M.Soc.Sc. Mika Aaltolan kansainvälisten suhteiden alaan kuuluva väitöskirja

Rhythm, Exception, and Rule in International Relations: The Case of Mad Cow Disease (Rytmi, poikkeus ja sääntö kansainvälisissä suhteissa: Hullun lehmän tauti kansainvälispoliittisena tapauksena)

tarkastetaan julkisesti perjantaina 28.5.1999 klo 12 Tampereen yliopiston Attilan kiinteistön luentosalissa B 661, osoitteessa Yliopistonkatu 38.

Väitöstilaisuuden kustoksena toimii professori Osmo Apunen. Vastaväittäjänä on professori Yale H. Ferguson (Rutgers University).

***

Aaltola on syntynyt Jämsänkoskella 2.5.1969. Hän on suorittanut Master of Social Sciences -tutkinnon Tampereen yliopistossa 1994. Aaltola on toiminut tutkijana Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella 1995-1997, vierailevana tutkijana University of Cambridgessa 1.1.1997-1.6.1997 ja yliassistenttina Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella 1.1.1998 lähtien.

Aaltolan väitöskirja ilmestyy sarjassa Studia Politica Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN 951-44-4574-0 ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Mika Aaltola, puh. (03) 215 7640 (työ), (03) 346 9331 (koti).

TIIVISTELMÄ

Työni keskeinen tavoite oli luoda viitekehys, josta käsin olisi mahdollista hahmottaa poikkeuksellisten tekijöiden vaikutuksia kansainväliseen politiikkaan ja näiden tekijöiden politisoitumista kansainvälisten suhteiden kentässä. Poikkeuksellisilla tekijöillä tarkoitan ilmiöitä, joita ei perinteisesti liitetä kansainvälisen politiikan teemaan kuten vaarallisia tartuntatauteja (esim. Ebola, AIDS ja BSE), luonnon mullistuksia (esim. hurrigaanit, maanjäristykset ja tulvat), onnettomuuksia (esim. ydinvoimala onnettomuudet, sotilaalliset vahingot ja erehdykset) tai innovaatioita (esim. tekniset keksinnöt). Työssäni tutkin historiallisesti vivahteikasta vaarallisten tartuntatautien ja kansainvälisen politiikan suhdetta. Erityisenä tapauksena tarkastelen, kuinka ns. hullun lehmän taudista (BSE) tuli osa kansainvälistä politiikkaa maaliskuussa 1996.

Tapa, jolla hullun lehmän tauti tuli osaksi kansainvälistä politiikaa ilmensi poikkeuksellisten tekijöiden yleisempää kansainvälispoliittista luonnetta. Hullun lehmän taudin yhteydessä nousi aluksi korostuneesti esiin laajan epidemian puhkeamisen mahdollisuus, mikä alisti avoimesti poliittisen pelin kansainvälisen politiikan ulkopuolisille näkökulmille. Hetkellisesti näytti siltä, että sekä inhimillisesti että taloudellisesti tuhoisan epidemian mahdollisuus oli suuri. Tässä kontekstissa tavanomainen poliittinen peli näyttäytyi erittäin vastuuttomana ja aikaisemmin poliittisesti mahdottomat toimenpiteet tulivat mahdollisiksi ja jopa toivottaviksi. Taudin aiheuttama alkureaktio oli siinä määrin musertava, ettei Englannin hallitus torjunut Euroopan Union sille asettamaa poikkeuksellisen laajaa lihan vientikieltoa kansallisen intressinsä nimissä. Pian kuitenkin kansainvälisen politiikan ulkopuoliset näkökulmat, kuten kansanterveyden ja kuluttajan suojan korostaminen, ajautuivat taka-alalle avoimesti poliittisten toimintatapojen vallatessa alaa. Varsin pian kriisi kärjistyikin avoimen poliittisen yhteenoton asteelle, joka lamaannutti pahoin Euroopan Unionin toimintaa Englannin boikotoidessa Unionin päätöksentekoelimiä. Näin hullun lehmän taudille käsitteellisesti varsin vieraat prosessit, kuten silloinen hallitusten välinen konferenssi, etenivät samassa tahdissa tautiin liittyvien tapahtumien kanssa. Kesäkuuhun 1996 mennessä tauti vähitellen menetti kykynsä tahdittaa Euroopan Unionin sisäistä kansainvälistä politiikaa muiden perinteisempien kysymysten noustessa etualalle ja taudin tullessa niille enenevässä määrin alisteiseksi.

Hullun lehmän taudin aiheuttama kriisi tarjoaa hyvän esimerkin tavasta, jolla poikkeukselliset ilmiöt ovat hetkellisyydestään huolimatta kansainvälisen politiikan olennaisia osia. Epidemioiden kaltaisilla tekijöillä on merkitystä, koska ne voivat hetkessä muuttaa kansainvälisen politiikan kontekstin avatessaan uudenlaisia politiikan ’pelitiloja’ omine sääntöineen ja toimijoineen. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että kansainvälisen politiikan dynamiikka hetkestä toiseen riippuu lukuisasta joukosta poikkeuksellisia tekijöitä. Näiden tekijöiden yllättävä ilmaantuminen ja vähittäinen katoaminen politiikan marginaaleihin rytmittää tärkeällä tavalla kansainvälisen politiikan arkea. Hetkellisyydestään ja monimuotoisuudestaan johtuen kansainvälisen politiikan arjen poikkeuksellisuus ei useinkaan päädy alan oppikirjoihin.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto