Yliopistologo

PsL Helena Aarnion kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja

Dialogia etsimässä: Opettajaopiskelijoiden dialogin kehittyminen tieto- ja viestintäteknistä ympäristöä varten

tarkastetaan 11.6.1999 klo 12 Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun auditoriossa, osoitteessa Korkeakoulunkatu 6.

Vastaväittäjänä on professori Hannele Niemi Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Jarkko Leino.

***

Aarnio on suorittanut psykologian lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1994. Hän on toiminut kasvatusaineiden yliopettajana Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa 1985 lähtien.

Aarnion väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN 951-44-4591-0 ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Helena Aarnio, puh. (03) 6461 (työ), (03) 612 7000 (koti).

TIIVISTELMÄ

Tulevaisuuden yhteiskunnasta puhutaan kohtaamisyhteiskuntana, jonka ajasta ja paikasta riippumaton tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaa. Toimintaympäristö ja työkalut monisuuntaiseen vuorovaikutukseen ovat täten teknisesti olemassa. Taito kohdata erilaisista sosio-kulttuurisista ympäristöistä tulevia ihmisiä aiheuttaa kuitenkin kysymystä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kehittää verkossa tapahtuvaa vuorovaikutustaitoisuutta erityisesti dialogin osalta.

Dialogin kehittäminen tutkimusprosessin aikana perustuu kognitiivisen eläytymisen menetelmän ja dialogin teorian pohjalta rakennettuihin oppimateriaaleihin ja ennen kaikkea monimuotoisiin käytännön harjoituksiin ja niiden pohdintaan. Tutkimus on luonteeltaan toimintatutkimus. Tutkimukseen osallistujat (n=35) olivat eri ammattialoja edustavia, koulutustaustoiltaan hyvin erilaisia opettajan pätevyyttään suorittavia opiskelijoita. He harjoittelivat dialogia kasvokkain, sähköpostissa, keskustelufoorumilla ja videoneuvotteluissa. Toimintatutkimus eteni kolmivaiheisesti opettajankoulutusohjelman syklejä myötäillen. Tietoa opettajaopiskelijoiden dialogin kehittymisestä hankittiin havainnoimalla, sähköpostitekstejä ja videoneuvottelukeskusteluja analysoimalla, avoimilla kyselyillä, kirjoitelmilla sekä keskustelujen ja oppimispäiväkirjojen avulla.

Tutkimusprosessin ensimmäisen vaiheen päätyttyä opiskelijat tunsivat itsensä toimintakykyisiksi vaikkakaan eivät luonteviksi modernissa vuorovaikutusympäristössä. Tieto- ja viestintätekniikasta tuli heille nopeasti vaihtoehtoinen keskustelun väline. Dialogin ominaisuudet alkoivat hahmottua opettajaopiskelijoille tutkimusprosessin ensimmäisen vaiheen aikana. Jokaisen aktiivinen osallistuminen keskusteluun, vastavuoroisuuden idean mukaanotto, sitoutuminen keskusteluun, vuorotoiminta ja puheenvuorojen tasainen jakautuminen olivat asioita, joihin opiskelijat saivat käymissään dialogeissa jonkinlaista tietoista otetta. Kognitiivinen eläytyminen ei toteutunut kovin hyvin. Toisen ajatuksista kyseltiin ja toisia kuunneltiin, mutta todellista ajatuksenkulkuihin pureutumista ei vielä hallittu. Pohtivien keskustelujen herättäminen oli kaikkein vaikeinta. Opiskelijat olivat kuitenkin oppineet mielestään havainnoimaan ja erittelemään omaa dialogiaan ja he ymmärsivät sen oppimisen vaativan paljon tietoista harjoittelua.

Tutkimusprosessin toinen vaihe opetusharjoittelujaksolla osoitti, ettei sähköposti vuorovaikutuksen välineenä ole vielä tavallista arkea. Osallistuminen omia ajatuksia tekstein keskustelufoorumilla kertoen ei tuntunut kaikista innostavalta, mutta osalle opiskelijoista foorumi toimi hyvänä yhteydenpitovälineenä. Keskusteluryhmän kieli tuntui osalle opiskelijoista vieraalta. Kerronta keskustelufoorumilla oli pääsääntöisesti informatiivista tosiasioiden kertomista tai tapahtumien kuvailua. Dialogiin päästiin kuitenkin paikka paikoin. Toisen ajatuksenkulkuun pureutuminen ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen ei vielä oikein onnistunut.

Tutkimusprosessin kolmannen vaiheen päätyttyä silmiinpistävää oli tieto- ja viestintäteknisen ympäristön käyminen opiskelijoille tutuksi toimintaympäristöksi. He olivat myös oppineet erittelemään omaa dialogiaan konkreettisesti ja saaneet projektissa valmiuksia lähteä kehittämään dialogin taitoaan itsenäisesti eteenpäin. Videoneuvotteludialogit selkiytyivät, osallistujat olivat tasavertaisesti mukana keskusteluissa. He olivat aktiivisia, sitoutuneita, ja vastavuoroisuuden idea toteutui hyvin. Toisen ajatuksenkulkujen selvittäminen vuorovaikutuksen tapana ei ollut vielä riittävästi kehittynyt. Yhteisymmärrykseen pääseminen sujui, mutta yhteisen ymmärryksen rakentamisessa oli toistaiseksi puutteita. Tutkimus antaa viitteitä siitä, ettei kulttuurissa opittu dialogin malli riitä oppimisen ja ymmärtämisen edistämisessä toivotulla ja kuvitellulla tavalla. Vuorovaikutus voisi verkkoympäristössä olla sisällökkäämpää ja onnistua paremmin puuttuvien toimintatapojen oppimisen myötä.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto