Yliopistologo

FM Markku Kuivalahden ammattikasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja

Yksilön oppiminen ryhmässä. Tapaustutkimus systeeminsuunnittelun ryhmätöistä

tarkastetaan 8.6.1999 klo 12 Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun auditoriossa, osoitteessa Korkeakoulunkatu 6.

Vastaväittäjänä on professori Veijo Meisalo Helsingin yliopistosta ja kustoksena toimii professori Juhani Honka.

***

Kuivalahti on syntynyt Hattulassa 24.4.1951. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Hämeenlinnan lyseossa 1971 ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1977.

Kuivalahden väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN 951-44-4602-X ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Markku Kuivalahti, puh. 040 547 4700 (työ), (03) 612 0313 (koti).

TIIVISTELMÄ

Systeemityön ja erityisesti systeeminsuunnittelun merkitys yhteiskunnassa kasvaa koko ajan. Kohtaamme ja käytämme päivittäin suuria ja monimutkaisia tietosysteemeitä. Näiden suunnitteluun ja toteuttamiseen tarvitaan uudenlaisia tietoyhteiskunnan arkkitehteja, jotka ymmärtävät kokonaisuuksia, hallitsevat oman erikoisalansa, osaavat kommunikoida muiden rakentajien ja systeemin käyttäjien kanssa sekä ennen kaikkea osaavat tehdä monimutkaisista systeemeistä helppokäyttöisiä.

Ryhmässä opiskelu soveltuu hyvin systeemityön opetukseen. Jokaisella on oma koulutus- ja kokemustaustansa, ja yleensä ryhmässä on aina joku, joka tietää asiasta enemmän kuin toiset. Mutta miten ryhmän potentiaalinen taitotieto saadaan yhteiseen käyttöön, miten ryhmä toimii muuttuvissa tilanteissa, miten se hankkii tarvitsemansa lisätiedon, miten yksilöiden ja koko ryhmän konatiivinen vireystaso saadaan säilymään pitkäjänteisessä opiskelussa, mikä on opettajan rooli oppimisprosessissa ja miten systeemityötä loppujen lopuksi tulisi opettaa?

Tämän case-tutkimuksen kohderyhmänä oli kaksi erilaista opiskelijaluokkaa. Toinen ryhmä opiskeli päätoimisesti datanomintutkintoa ja toinen iltaisin työn ohessa sovelluskehittäjän kurssia. Molemmille opetettiin 4 opintoviikkoa systeeminsuunnittelua uuden oliopohjaisen lähestymistavan mukaan ja uutta suunnittelumallia käyttäen. Opetuksessa sovellettiin Yrjö Engeströmin kehittämää tietoisen oppimistoiminnan mallia: opettaja esitteli uuden asian yleensä luennoimalla, orientoi ryhmätyöhön valitsemallaan sovellusesimerkillä ja antoi opiskelijoiden soveltaa oppimaansa ryhmän omaan systeemiympäristöön. Opiskelijat pitivät oppimispäiväkirjaa, johon he kirjoittivat muistiin omalta kannaltaan tärkeät asiat, ideat, ehdotukset, vaikeat seikat, auki jääneet kysymykset sekä opiskeluun ja ryhmätyöhön liittyvät kokemukset ja tunnelmat. Päiväkirjojen analyysin pohjalta jäsenneltiin malli, joka kuvaa yksilön oppimista ryhmässä. Lisäksi kehitettiin mittari, jolla saadaan nopeasti selville opiskelijan motiivivoimat seitsemän eri motiivilajin osalta. Sivutuotteena syntyi oppikirja systeemityön opetukseen.

Avainsanat: motivaatio, motiivit, oliopohjainen suunnittelu, opetuksen kehittäminen, oppimisprosessi, ryhmädynamiikka, ryhmäilmiö, ryhmässä oppiminen, ryhmätyö, suunnittelumalli, systeeminsuunnittelu, systeemit, systeemityö, yhteistoiminnallinen oppiminen


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto