Yliopistologo

LL Hanna Viitasen anestesiologian alaan kuuluva väitöskirja

Propofol and sevoflurane for day-case adenoidectomy in 1-3-year-old children: focus on recovery (Propofoli ja sevofluraani 1-3-vuotiaiden lasten päiväkirurgisissa kitarisaleikkauksissa, erityisesti vaikutukset anestesiasta toipumiseen)

tarkastetaan julkisesti 13.8.1999 klo 12 lääketieteen laitoksen K-rakennuksessa, osoitteessa Teiskontie 35.

Väitöstilaisuuden kustoksena toimii professori Päivi Annila. Vastaväittäjänä on dosentti Olli Meretoja (Helsingin yliopisto).

***

Viitanen on syntynyt Helsingissä 17.2.1965. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Nikkarin lukiossa 1984 ja valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1990 sekä anestesiologian erikoislääkäriksi 1997 Tampereen yliopistosta. Viitanen on toiminut anestesiologian apulaislääkärinä Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa 1994-1996 ja anestesiologian erikoislääkärinä Etelä-Pohjanmaan Keskussairaalassa 1997 lähtien.

Viitasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN: 951-44-4615-1, ISSN: 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Hanna Viitanen, puh. (06)415 4111 (työ), (06) 414 9989 (koti), sähköposti: msv@sci.fi

 

TIIVISTELMÄ

Kitarisan poisto on yksi yleisimmistä leikkaustoimenpiteistä lapsilla. Nykyään suurin osa toimenpiteistä tehdään päiväkirurgisesti. Lasten selviytyminen samana päivänä kotiin leikkauksen jälkeen riippuu oleellisesti käytetyistä nukutusaineista ja -menetelmistä. Kitarisaleikkaukseen tulevilla lapsilla on usein kroonista nuhaa ja ylähengitystietulehduksia, ja nopea toipuminen nukutuksesta on toivottavaa.

Tutkimukseen osallistui 335 1-3-vuotiasta lasta, joille suoritettiin kitarisaleikkaus. Päämääränä oli tutkia kahden uuden nukutusaineen, suonensisäisesti annettavan propofolin ja hengitettävän sevofluraanin, sekä esilääkityksen (midatsolaami) vaikutusta nukutuksesta toipumiseen pienillä lapsilla. Tarkoituksena oli verrata uusia nukutusaineita perinteisiin nukutusaineisiin, tiopentaaliin (suonensisäinen aine) ja halotaaniin (hengitettävä nukutusaine), sekä selvittää ne tekijät, jotka mahdollisesti vaikuttavat toipumiseen ja kotiinlähtöön lyhyen päiväkirurgisen nukutuksen jälkeen. Lasten toipumista arvioitiin heräämössä kotiinlähtöön saakka ja lisäksi vointia seurattiin kotona 24 tuntia toimenpiteestä seurantalomakkeella, jonka vanhemmat täyttivät.

Lapset toipuivat nopeimmin nukutuksesta, kun käytettiin pelkästään hengitettävää nukutusainetta (halotaania tai sevofluraania). Sevofluraanilla nukutetut lapset heräsivät kuitenkin huomattavasti nopeammin kuin halotaanilla nukutetut. Toipuminen hidastui mikäli käytettiin nukutuksen aloitukseen suonensisäisiä nukutusaineita (tiopentaali, propofoli). Tiopentaalia käytettäessä lapset heräsivät hitaammin kuin propofolia käytettäessä ja myös kotiinlähtö viivästyi. Myös esilääkkeen (midatsolaami) käyttö viivästytti heräämistä mutta ei oleellisesti vaikuttanut kotiinlähtöaikaan. Lapsilla, jotka heräsivät nopeammin esiintyi enemmän itkuisuutta, rauhattomuutta ja levottomuutta. Esilääkkeen käyttö ei vaikuttanut rauhoittavasti tähän heräämiseen liittyvään tuskaisuuteen. Kuitenkin esilääke selvästi vähensi rauhattomuutta ja painajaisunien näkemistä leikkausta seuranneena yönä.

Tutkimuksen perusteella propofoli ja sevofluraani soveltuivat hyvin 1-3-vuotiaiden lasten päiväkirurgisiksi nukutusaineiksi.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto