Yliopistologo

HL Marko Mäkisen aluetieteen alaan kuuluva väitöskirja

Yhteisöaluepolitiikan periaatteiden teoreettinen erittely ja soveltaminen Suomessa (A theoretical analysis of the principles of community regional policy and their application in Finland)

tarkastetaan 27.8.1999 klo 12 Tampereen yliopiston Pinnin kiinteistön Paavo Koli -salissa, osoitteessa Kehruukoulunkatu 1.

Vastaväittäjänä on professori Arto Haveri Lapin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Lauri Hautamäki.

***

Mäkinen on syntynyt 27.6.1966 Tampereella. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Tampereen lyseon lukiossa 1985 ja valmistunut hallintotieteiden lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1995. Mäkinen on toiminut tutkijana Tampereen yliopiston aluetieteen laitoksella jaksottain vuosina 1993, 1994 ja 1995, erikoissuunnittelijana Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa 1995-1996 ja vs. maakunta-asiamiehenä Pirkanmaan liitossa vuodesta 1998 alkaen. Mäkiselle on myönnetty Emil Aaltosen 3-vuotinen tutkimusapuraha vuonna 1995.

Mäkisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN: 951-44-4627-5, ISSN: 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Marko Mäkinen, puh. (03) 248 1256 (työ), (09) 351 3603 (koti)

 

TIIVISTELMÄ

Alueellisesta kehittämisestä on Suomessa nykyisin mahdotonta puhua ottamatta huomioon Euroopan unionia ja sen vaikutusta aluepolitiikan menettelyihin. EU:n yhteisöaluepolitiikan peruslähtökohtien tuntemusta on kuitenkin parannettava, koska niiden suhde kansallisiin kehittämistavoitteisiin ja -käytäntöihin ei ole ollut täysin selvä. Tutkimuksen pääkohteeksi otettiin siksi yhteisöaluepolitiikan pääperiaatteet, jotka tunnetaan 1) keskittämis-, 2) ohjelmallisuus-, 3) kumppanuus-, 4) täydentävyys- ja 5) subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteina. Ne ovat EU-politiikassa keskeisiä ideoita, mutta niiden soveltamista hankaloittaa niiden tulkinnanvaraisuus.

Periaatteiden merkityksen selkeyttämiseksi tutkimustehtävänä oli kuvata ne osana EU:n aluepoliittisen järjestelmän kehitystä, selvittää niiden menettelytapateoreettiset perustelut sekä tutkia miten niitä on sovellettu Suomessa. Tavoitteena oli osoittaa millaisiin aluepolitiikan menettelytapoihin periaatteita sovellettaessa on järkevää ja perusteltua pyrkiä. Tutkimuksen voikin katsoa antavan välineitä yhteisöaluepolitiikan menettelyjen ja suomalaisten aluekehitystarpeiden välisen tasapainon etsintään.

Teoreettisen lähestymisen pohjalta valotettiin yhteisöaluepolitiikan menettelyllisiä piirteitä sekä hahmoteltiin vastauksia alueellisen kehittämisen haasteisiin. Periaatteista johdettiin tarkoituksenmukaiseksi katsotun aluekehittämisprosessin vaiheet: aluekohtaisuus, kommunikaatio, strategia ja sitoutuminen, jotka kuvattiin toisiaan vahvistavan kehän muodossa. Tällöin kehittämistoiminnan kohteena olevan alueyhteisön toimijoiden varaan rakentuva aluekohtaisuus nähdään kehittämistyön lähtökohtana. Siihen perustuvan hallitun kommunikaatioprosessin kautta etsitään ja jäsennetään alueellisesti merkityksellisiä kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia yhtymäkohtineen. Näin hahmottuva, toimijoihin perustuva alueellinen strategia - prosessina ja suunnitelmana - luo toimijoiden sitoutumista siihen ja tukee myös erilaisten käytännön toimenpiteiden ja hankkeiden toteuttamista. Kommunikaatiossa syntyvän strategian ja toimijoiden siihen kiinnittymisen kautta aluekohtaisen, yhteisöllisen toimintatavan voi olettaa vahvistuvan ja luovan uutta pohjaa keskusteleville, strategisille ja sitoutumista edistäville käytännöille.

Suomessa periaatteita on kuitenkin toistaiseksi tulkittu melko kunnianhimottomasti ja niiden muodolliseen minimitasoon tyytyen eikä kuvatunlainen kehämäinen prosessi ole täysin toiminut. Voimavarojen, olemassa olevien käytäntöjen ja rakenteiden ohella keskeisiksi estetekijöiksi havaittiin tutkimuksessa aluekehitystyöhön osallistuvien viranomaisten ja muiden toimijoiden asenteet: aina ei ole ymmärretty tai haluttu toimia niin kuin monialaisessa ja eri sektoreiden ja toimijatyyppien toimintaa yhdistelevässä aluekehitystyössä täytyisi. Tulevalla EU-ohjelmakaudella toimijoiden kohtaamista ja yhteistyötä edistäviä kanavia ja menettelyjä on siksi parannettava.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto