Yliopistologo

LL, psykiatrian erikoislääkäri Ulla Tulisalon sosiaalipsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja

Parental divorce and depression in young adulthood (Vanhempien avioero ja depressio varhaisaikuisuudessa)

tarkastetaan 10.9.1999 klo 12 Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksen luentosalissa, osoitteessa Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on professori Matti Joukamaa (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Päivi Rantanen.

***

Tulisalo on syntynyt 3.5.1952 Lapualla. Tulisalo on syntynyt 3.5.1952 Lapualla. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Riihimäen lukiossa ja valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1979 ja psykiatrian erikoislääkäriksi 1993. Tulisalo on toiminut osastonlääkärinä Ylisen keskuslaitoksella 1981, osastonlääkärinä Keijärven sairaalassa 1983, apulaislääkärinä Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa 1988, erikoislääkärinä ja apulaisylilääkärinä Lempäälän mielenterveystoimistossa 1993 ja erikoislääkärinä ja ylilääkärinä Kauhajoen mielenterveystoimistossa vuodesta 1997 lähtien.

Tulisalon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN 951-44-4639-9, ISSN: 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai
Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Ulla Tulisalo, puh. (06) 231 2366 (työ), (06) 450 3669 (koti).

 

TIIVISTELMÄ

Vanhempien avioero ja depressio varhaisaikuisuudessa
Avioerot lisääntyivät voimakkaasti teollisissa maissa 1960-luvulla ja edelleen 1970-luvulla. Myös Suomessa avioerojen määrä on kasvanut ja se on yksi Euroopan korkeimpia (Saari 1995). Vanhempien avioeron on todettu olevan stressaava kokemus lapselle missä iässä tahansa. Tutkimuksessa on selvitetty altistaako avioerotausta depressiolle varhaisaikuisuudessa. Edelleen on kartoitettu, onko nuoruusiän elämän tilanteella, itsetunnolla ja koetulla stressillä välittävää merkitystä prosessissa. Keskeisenä tavoitteena on ollut etsiä tekijöitä, jotka edistävät myönteistä kehitystä.
Aineisto ja menetelmät
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa keväällä 1983 Tampereen suomenkielisistä peruskoulun 9. L luokan oppilaista 97.6 % (N=2194) osallistui koululuokilla toteutettuun kyselyyn. Tällöin oppilaat olivat noin 16-vuotiaita. Samoille nuorille suoritettiin keväällä 1989 noin 22 vuoden iässä postikysely. Siihen vastasi 77.4 % (N=1656) nuorista. Depressiivisyyttä kartoitettiin suomalaisiin väestötutkimuksiin modifioidulla lyhyellä Beck in depressiomittarilla.
Tulokset
Seuranta kyselyyn osallistuneista 356 nuorta oli kokenut vanhempien avioeron ennen 16 vuoden ikää ja 1202 oli viettänyt lapsuutensa ehjissä perheissä. Nuorina aikuisina, 22 vuoden iässä, depressio oli jonkin verran yleisempää vanhempien avioeron kokeneilla kuin ehjissä perheissä kasvaneilla nuorilla (tytöt 17.4 % vs 11.5 %, p<0.05; pojat 14.0 vs 7.8 %, p<0.05). Ero-perheiden nuoret jatkoivat harvemmin opiskelua ja olivat useammin työelämässä ja heidän aikuistumisvaiheensa oli stressaavampi kuin ei-eroperheiden nuorilla.

Jatkoanalyyseissä huono itsetunto 16-vuoden iässä oli depressiota selittävänä tekijänä kaikilla nuorilla riippumatta perhetaustasta. Välittävänä tekijänä pojilla oli vanhempien avioeron ajoittuminen latenssi-ikään (6-12 v), erityisesti jos latenssi-iässä eron kokeneilla todettiin 16-vuotiaana ihmissuhteissa vuorovaikutusongelmia. Tytöillä ei avioeron ajankohdalla ollut merkitystä. Tytöillä avioeron aiheuttaman depressioriskin lisääntyminen liittyi koettuun etäiseen isäsuhteeseen ja huonoon itsetuntoon. Eroperheiden nuorilla oli lisäksi enemmän elämäntapahtumia, tupakointia ja alkoholinkäyttöä, mutta nämä eivät lisänneet depressioalttiutta. Äidin uudelleen avioitumisella ei ollut yhteyttä depressioalttiuteen 22-vuotiaana kummallakaan sukupuolelle. Isän uudelleen avioituminen vaikutti nuorten depressioalttiuteen siten, että seurustelevien tyttöjen riski nousi, jos isä ei ollut avioitunut uudelleen. Pojilla taas suurempi riski liittyi isän uudelleen avioitumiseen siinä tapauksessa, että he eivät seurustelleet.

Läheinen ihmissuhde (pitkäaikainen seurustelu, avoliitto tai avioliitto) suojasivat nuorta aikuista naista ja miestä depressioriskiltä , jonka aiheuttivat eroperhetausta ja 16-vuoden iässä todettu huono itsetunto. Toisaalta läheisen ihmissuhteen puuttuminen lisäsi depressioriskiä sekä naisilla että miehillä.

Tässä tutkimuksessa on tavoiteltu vanhempien avioeron vaikutusten prosessiluonnetta tarkastelemalla yksittäisiä muuttujia nuoren kehityksestä ja elämäntilanteesta käsin. Tämä tutkimus nosti esiin esimerkiksi isän merkityksen tyttären itsetunnolle eroperheissä, ja myöhemmän depressioriskin liittymisen isän uudelleen avioitumiseen eri lailla tytöillä ja pojilla riippuen heidän seurustelukäyttäytymisestään.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto