Yliopistologo

FM Pekka Kuparin matematiikan didaktiikan alaan kuuluva väitöskirja

Laskutaitoharjoittelusta ongelmanratkaisuun. Matematiikan opettajien matematiikkauskomukset opetuksen muovaajina.

tarkastetaan 9.10.1999 klo 12 Pinnin kiinteistön Paavo Koli -salissa, osoitteessa Kehruukoulunkatu 1.

Vastaväittäjänä on professori Erkki Pehkonen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Reijo Raivola.

***

Kupari on syntynyt Laukaassa 27.8.1948. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Laukaan yhteiskoulussa 1967 ja valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 1975. Kupari on toiminut matematiikan opettajana Korpilahden yhteiskoulussa 1972-1974, tutkimusassistenttina (matematiikan opetus ja oppiminen) Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksella Jyväskylän yliopistossa 1976-1977, tutkijana (matematiikan opetus ja oppiminen) Koulutuksen tutkimuslaitoksella Jyväskylän yliopistossa vuodesta 1978, tutkimusryhmän "Koulun opetus- ja oppimiskulttuurit" johtajana Koulutuksen tutkimuslaitoksella (KTL) 1.8.1997-31.12.1998, IEA:n Kolmas kansainvälinen matematiikka- ja luonnontiedetutkimus - Uusintavaihe (TIMSS-R) tutkimuksen kansallisena koordinaattorina KTL:ssä vuodesta 1998 ja OECD:n PISA-projektin (Programme for International Student Assessment) matematiikan osuuden kansallisena vastuuhenkilönä KTL:ssä vuodesta 1999.

Kuparin väitöskirja ilmestyy sarjassa Koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkimuksia, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 1999. ISBN 951-39-0185-8, ISSN 1455-447X.

Väitöskirjan tilausosoite: Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35 (Freda), 40351 Jyväskylä,puh. (014) 260 3220

Lisätietoja: Pekka Kupari, puh. (014) 260 3278 (työ), (014) 378 2237, kupari@piaget.edu.jyu.fi.

 

TIIVISTELMÄ

OPETTAJAN MATEMATIIKKAUSKOMUKSILLA ON MERKITYSTÄ OPETUKSELLE

Tietämys ja käsitykset siitä, miten matematiikkaa tulee opettaa, ovat dramaattisesti muuttuneet parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Kun pääpaino on aiemmin ollut laskutaitojen ja suoritusmenetelmien opiskelussa, on ongelmakeskeisellä työskentelyllä ja oppilaiden kokemusmaailman hyödyntämisellä havaittu päästävän syvempään ja säilyvämpään oppimiseen. Opetuksen muuttuminen oppimiskäsitystä vastaavaksi on kuitenkin tunnetusti hidasta. Opettajien matematiikkauskomuksilla on tässä oma tärkeä merkityksensä sen vuoksi, että tietämyksen lisäksi uskomukset ovat muovaamassa opettajan käytännön työtä.

Tutkija Pekka Kupari Koulutuksen tutkimuslaitokselta on väitöskirjassaan tarkastellut peruskoulun matematiikan opettajien matematiikkauskomuksia ja niiden yhteyksiä opetuskäytäntöihin ja myös oppilaiden oppimiseen. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 1990 ja 1995-96 ja kohderyhmänä olivat sekä luokanopettajat (N=108 ) että aineenopettajat (N=133).

Tutkimus osoittaa, että opettajilla on erittäin vahvoja matematiikkauskomuksia, jotka muuttuvat vain hitaasti. Uskomuksista osa on perinteisiä, jotka liittyvät vahvasti totuttuun matematiikkakuvaan ja opetustapaan. Perinteisissä uskomuksissa painottuu matemaattisen täsmällinen kielenkäyttö, laskemisen perustekniikoiden hallinta ja ahkera harjoittelu. Osa matematiikan opettajien uskomuksista on puolestaan uudistushakuisia ja näissä uskomuksissa korostuu oppilaskeskeisyys, ajattelemisen tärkeys ja vähempien oppisisältöjen perusteellinen opiskelu.

Matematiikkauskomusten yhteys opetuskäytäntöön näkyy siten, että uskomuksiltaan vahvasti uudistushakuiset opettajat antavat opetuksessaan enemmän painoa käsiteltävien asioiden soveltamiselle, käyttävät useammin työtapana yhteistä keskustelua sekä antavat säännöllisemmin soveltamista vaativia kotitehtäviä kuin uskomuksiltaan perinteiset opettajat. Tutkimustuloksista löytyy myös tukea sille, että opettajien uskomukset heijastuvat oppilaiden oppimiseen.

Miksi sitten monille opettajille on vaikeaa muuttaa opetustapojaan? Keskeisenä syynä tähän on se, että uusiutumista ehkäisevät matematiikkauskomukset ovat kestäviä ja vaikeasti muutettavissa. Myös oppimateriaalit ja koulun toimintatavat tukevat usein olemassaolevan opetustavan säilymistä. Matematiikan opetuksen kehittyminen voi kuitenkin tapahtua - ei pakkokeinoilla eikä hetkessä - vaan pitkäjänteisesti opettajien ammatillista kehittymistä tukemalla. On tärkeää, että opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa luodaan mahdollisuuksia opettajien matematiikkauskomusten muuttumiselle ja kartutetaan heidän sisällöllistä ja pedagogista pääomaansa. Myös koulut voivat omilla toimenpiteillään tukea opettajien ammattitaidon vahvistumista.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto