Yliopistologo

YTM Kari Laitisen kansainvälisen politiikan alaan kuuluva väitöskirja

Turvallisuuden todellisuus ja problematiikka. Tulkintoja uusista turvallisuuksista kylmän sodan jälkeen.

tarkastetaan 23.10.1999 klo 12 Tampereen yliopiston Attilan kiinteistön luentosalissa B 661, osoitteessa Yliopistonkatu 38.

Vastaväittäjänä on professori Kalevi Ruhala (Maanpuolustuskorkeakoulu). Kustoksena toimii professori Osmo Apunen.

***

Laitinen on syntynyt Tampereella 17.12.1966. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Sammon lukiossa Tampereella 1985 ja valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta 1994. Laitinen on toiminut tutkijana 1.2.1995-31.12.1998, sivutoimisena tuntiopettajana 1.1.-31.7.1998 ja määräaikaisena yliassistenttina 1.8.1999 alkaen.

Laitisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Studia Politica Tamperensis, Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitos, Cityoffset, Tampere 1999. ISBN 951-44-4661-5, ISSN 0788-169x.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai
Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Kari Laitinen, (03) 215 6183 (työ), (03) 344 0383 (koti), ptkala@uta.fi

 

TIIVISTELMÄ

Turvallisuuden todellisuus ja problematiikka. Tulkintoja uusista turvallisuuksista kylmän sodan jälkeen.

Tutkimuksessa on kyse turvallisuudesta. Työssä käydään keskustelua siitä, mitä turvallisuudella ymmärretään ja tarkoitetaan kylmän sodan jälkeen. Turvallisuutta tarkastellaan kansainvälisten suhteiden tieteenalan sisällä toisaalta erityiskysymyksenä ja -ongelmana sekä toisaalta haasteena ja mahdollisuutena.

Turvallisuuden käsite ja kieli on murroksessa. Käsitteet yhteinen turvallisuus ja laaja turvallisuus ovat muokanneet kansainvälisen politiikan turvallisuusajattelua, -keskustelua ja -käytäntöjä suuntaan, jossa huomioidaan muidenkin subjektien kuin valtioiden turvallisuusintressit. On kuitenkin katsottu, että tämä sinällään huomattava muutos ei riitä. On syntynyt turvallisuutta tutkivia kriittisiä suuntauksia, joihin tutkimus ensisijaisesti tukeutuu.

Tutkimus tarkastelee turvallisuutta koskevia suuntauksia ja koulukuntia - erilaisia tapoja puhua turvallisuudesta. Tutkimuksella on selkeä yhteys käytäntöön. On olemassa kaksi erityistä ja laajempaa turvallisuussuuntausta, joita voidaan nimittää perinteiseksi hallintaideologiaksi ja uudeksi turvallisuudeksi, joista jälkimmäisessä etsitään vaihtoehtoa traditionaaliselle asevaraiselle turvallisuudelle.

Työ etenee kilpailevien turvallisuussuuntausten teoreettisten perusteiden tarkastelusta turvallisuuden käsitteeseen ja siitä spesifimmin eri suuntausten tarkasteluun. Tämän keskustelun jälkeen tutkimuksessa keskitytään kahteen laajan turvallisuuden ulottuvuuteen: ympäristö- ja ydinturvallisuuteen.

Turvallisuutta koskevassa keskustelussa on edelleen nähtävissä voimakasta taipumusta siihen, kuinka ns. uuden turvallisuuskielen avulla keskustellaan hyvin perinteisestä turvallisuudesta. Käytännössä tämä kylmän sodan vallitsevuus näkyy esimerkiksi Euroopan turvallisuuden rakentamisessa siinä, kuinka pääasiallinen tapa ratkaista tulevat uhat ja epävarmuudet on luoda ja vahvistaa entisestään asevaraisia rakenteita. Euroopan turvallisuuden rakentaminen Naton varaan ja Euroopan unionin puolustusulottuvuuden kehittäminen ovat osoitus tästä.

Tutkimuksessa tuotettu turvallisuuskäsitys ja -tulkinta merkitsee siis siirtymistä (jopa vaatimusta) pois ainoastaan valtiokeskeisestä turvallisuusajattelusta kohti yhteisöllisempää (yksilöllisempää) turvallisuuden subjektia. Tämä siirtyminen tarkoittaa pyrkimystä kohti sellaisia käytäntöjä, jotka tuottavat turvallisuutta kestävällä tavalla ilman, että ne (keinot) uhkaavat ihmisen elinympäristön perustaa.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto