Yliopistologo

LL Veikko Kähärän neuroradiologian alaan kuuluva väitöskirja

Angiographic results and patient outcome of neurovascular embolotherapy (Keskushermoston verisuonisairauksien suonensisäisen hoidon tulokset)

tarkastetaan 23.10.1999 klo 12 lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on dosentti Tapani Tikkakoski (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Erkki M. Laasonen.

***

Kähärä on syntynyt Mikkelissä 28.12.1953. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Mikkelin Lyseossa 1972 ja valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1980. Kähärä on toiminut vuodesta 1994 alkaen erikoislääkärinä TAYS:ssa.

Kähärän väitöskirjan julkaisee Domus Offset oy, Tampere 1999. ISBN 952-91-1422-2

Väitöskirjan tilausosoite: Mäkikatu 14, Tampere

Lisätietoja: Veikko Kähärä, (03) 247 5111 (työ), (03) 212 5705, vkahara@tays.fi

 

TIIVISTELMÄ

Verisuonikatetrien kautta suoritettavat suonensisäiset (endovaskulaariset) tukkimishoidot l. embolisaatiot ovat yleistyneet keskushermoston (aivot ja selkäydin) sairauksissa sitten ensimmäisten kokeilujen v. 1974. Tämän ovat mahdollistaneet käytettyjen katetrien koon pieneneminen ja uudet embolisaatiovälineet, kuten ohut platinalanka, joka voidaan kontrolloidusti halutun pituisena vapauttaa ohjainvaijeristaan siihen johdetulla sähkövirralla. Tätä hoitoa sovelletaan yleisimmin aivovaltimoiden pullistumien eli aneusrysmien hoidossa. Metodi esitettiin v. 1991 ja nyt jo noin puolet aneusrysmista hoidetaan embolisoimalla. Myös aivojen ja selkäytimen alueen verisuoniepämuodostumissa embolisaatiota käytetään joko yksinään tai yhdistettynä kirurgiseen tai sädehoitoon. Eräiden harvinaisten, aiemmin kokonaan hoidon ulkopuolella olleiden verisuoniepämuodostumien hoito on mahdollistunut embolisoinnin myötä. Ensimmäisenä nämä hoidot aloitettiin Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa, Sädediagnostiikan yksikössä.

Neuroradiologian alaan kuuluvassa väitöskirjatyössä on selvitetty aivovaltimoiden aneusrysmien embolisaatiohoidon tehoa, saavutettua anatomista lopputulosta ja potilaiden toipumista. Lisäksi aivovaltimoaneusrysmien embolisaation jälkeisessä seurannassa on tutkittu ilman ulkopuolista varjoainetta suoritettavan magneettiangiografian luotettavuutta verrattuna perinteiseen varjoainetutkimukseen. Embolisaation tehoa on arvioitu myös silmäoireilua aiheuttavien valtimo-laskimo -avanteiden ja harvinaisten eriasteisina kivuliaina halvausoireina ilmenevien selkäytimen verisuoniepämuodostumien hoidossa.

Aivovaltimoaneusrysmista 3/4 voitiin täysin sulkea endovaskulaarisesti. Potilaiden toipuminen ei eronnut perinteisestä leikkaushoidosta, eikä uusintavuotoja tapahtunut. Magneettiangiografialla voitiin varsin luotettavasti tarkastella hoidettuja aneusrysmia seurannassa, jonka tarkoituksena on seuloa lisähoitoa tarvitsevat potilaat. Silmäoireita aiheuttavien verisuoniavanteiden hoidossa embolisaatiolla saavutettiin valtaosassa paraneminen, mutta sen sijaan selkäytimen suoniepämuodostumien vuoksi hoidetuilla potilailla toipuminen oli vähäistä. Useimmat näistä potilaista olivatkin oireilleet jo vuosikausia, jonka tiedetään merkitsevän palautumattoman selkäydinvaurion kehittymistä.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto