Yliopistologo

FL Arja Rosenholmin slaavilaisen filologian alaan kuuluva väitöskirja

Gendering Awakening. Femininity and the Russian Woman Question of the 1860s. (Heräämisen sukupuoli. Naisellisuus ja Venäjän "naiskysymys" 1860-luvulla)

tarkastetaan 30.10.1999 klo 12.15 Tampereen yliopiston Pyynikin kiinteistön luentosalissa B 332, osoitteessa Pyynikintie 2.

Vastaväittäjänä on professori Joe Andrew (University of Keele, GB). Kustoksena toimii professori Kari Mäkilä.

***

Rosenholm on syntynyt Porissa 1.9.1954. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Vähärauman yhteislyseossa Porissa 1973 ja valmistunut filosofian lisensiaatiksi Jyväskylän yliopistosta 1991. Rosenholm on toiminut TAY:n Humanistisen tiedekuntaneuvoston jäsenenä vuosina 1994-1998, Suomen Slavistipiiri r.y:n hallituksen jäsenenä vuodesta 1995 lähtien ja Suomen Slavistipiiri r.y:n puheenjohtajana vuodesta 1997 lähtien.

Rosenholmin väitöskirja ilmestyy sarjassa Kikimora Publications, Series A, Aleksanteri Instituutti, Gummerus 1999. ISBN 951-45-8892-4, ISSN 1455-48IX.

Väitöskirjan tilausosoite: Aleksanteri Institute P.O. Box 4, 00014 University of Helsinki, Tel. 19124175, e-mail: kikimora-publications@helsinki.fi

Lisätietoja: Arja Rosenholm, (03) 215 7660 (työ), (09) 873 5050 (koti), f2arro@uta.fi.

 

TIIVISTELMÄ

Tutkimukseni "Gendering Awakening" tarkastelee Venäjän 1860-luvun suurta modernisaatiomurrosta ja sen "uutta ihmistä" sukupuolen näkökulmasta. Työni käsittelee kriittisesti murroksen esittämiä tasa-arvoihanteita. Toisin kuin on oletettu tähän asti, tasa-arvo, johon naiset valistuksen ja järjen nimissä herätetään, osoittautuu ristiriitaiseksi: Venäjän 1860-luvun "uusi nainen" asettuu rajatilaan valistuksen ja villiyden, integroinnin ja uhriuden funktioon. Erityisesti tutkin sitä, miten "uuden naisen" diskursiivinen "herättäminen" tapahtuu sekä herättäjän/miehen että herätettävän/naisen eri näkökulmista. Esitän että "radikaaleina" tunnettujen aikalaismiesten kirjoituksissa naiset näyttäytyvät mykistettyinä, sivilisaation historiattomina oppilaina kirimässä kiinni valistuneen miehen - herättäjän ja opettajan - naisille hahmottelemia päämääriä. Paljon kiitetty "naiskysymys" näyttäytyykin "mieskysymyksenä", jossa Nainen herättäjän kertomuksessa on objekti palvelemassa ja vahvistamassa "uuden miehen" minuutta. Tämä toteutuu tutkittaessa "naiskysymyksen" puolustajien, kuten M.L. Mihajlovin kirjoituksia. Tasa-arvoretoriikka peittää herättävän hengen maskuliiniset merkitykset. Venäläiset naiset käyvät toivottomaan kilpajuoksuun, sillä saavuttaakseen valistuksen edellyttämän ihmisyyden/kansalaisuuden heidän on häivytettävä itsestään jäljet, jotka muistuttavat sukupuolisista eroista. Tutkin tätä prosessia naisten erilaisten tekstien kautta, kuten pukeutumiskoodin, taloustieteellisten kirjoitusten ja kaunokirjallisuuden kautta. Naisten heräämistä leimaa uhriuden ja moralismin dualistinen rakenne. Kun aatelistytöt vyöttäytyvät harmaaseen pellavaan ja leikkaavat hiuksensa, kieltäytyminen symboloi "uuden", alhaalta nousevan miehen valtaa, mutta myös ylhäisen naisten selviytymistä "uuden" keskiluokkaisen moraalin ihanteeksi. Sama dualistinen rakenne tukee myös Marija Vernadskajan kirjoituksia, joita pidetään ensimmäisinä venäläisen naisen kirjoittamina taloustieteellisinä analyyseina. Hänen "uusi naisensa" on säädyllisyyden soihdunkantaja rationaalisesti ja tieteellisesti perustellun naisellisuuden ja äitiyden tehtävissä, jotka kaikki palvelevat talouden kehitysihanteita. Tähänastisesta tutkimuksesta poiketen väitän myös, että uusi realismi-konsepti, joka nousi kehityksen ja tasavertaisuuden retoriikasta, vahvisti ennen kaikkea miehistä liittoa maskuliinisuuden ja kirjallisuuden välille, kun kaunokirjallisuus pantiin palvelemaan "uuden miehen" luomiskertomusta. Tasa-arvoretoriikan ja realismin nimissä katkesi se kirjallisuuden naisinen linja, joka oli saanut alkunsa 1800-luvun alussa: kirjallisessa evoluutiossa realismin katsottiin ylittäneen lapsenomaisen (romantiikan) kehitysvaiheensa, joka feminisoitiin ja sen myötä syrjäytettiin joukko naiskirjailijoita, jotka olivat jo luoneet rikkaan kirjallisen historian. Kirjailija "uuden" realismi-kritiikin mukaan syntyy oman "miehisen sulkakynänsä" (mužskoe pero) kautta, ja feminiininen häivytetään luovuuden prosessista. Uuden realismi-konseptin hyper-rationalistiset implikaatiot eivät salli naiskirjailijan paeta "oman" kulttuurinsa turviin. Esirealistinen vaihe marginalisoidaan, mikä vaikeuttaa 1860-luvulla kirjoittavan naiskirjailijan samastumista "edistyksellisen" estetiikan ihanteisiin. Naiskirjailijan psykologinen ja filosofinen itseymmärrys ei vastaa miehisen realismin keskiluokkaisia ihanteita, koska useat naiskirjailijat ovat vanhempia naisia ja tulevat aatelistosta. Dilemma, jossa 1860-luvun naiset kirjoittavat, toisaalla tasa-arvon suojissa, toisaalla naisisen tradition kieltämisen paineissa, siirtyy novellien sukupuoliseen topografiaan: "Uusi nainen" naiskirjailijoiden novelleissa "herää", mutta hän ei suostu kasvamaan, ikääntymään eikä kypsymään. Naisten avainnovellien sankaritar on tytär, tai hän on sisar, mutta ei äiti. Kulttuurisen dualismin mukaisesti tyttären on kiellettävä menneisyys, joka kantaa äitien halveksitun historian merkkejä. Samalla kuitenkin moraalisen altruismin ihannointi palauttaa "uuden" tyttären äitinsä kertomukseen. Moraalinen maksimalismi saa moraalisen masokismin itsetuhoisan ulottuvuuden. Uuden naisen kehityskertomus ei saavuta kulttuurin yksiselitteisyyttä, vaan juoni on eron ja paluun vaihtelua: lopussa sankaritar on molempia, hän on sekä äiti että tytär. Konfliktit menettävät merkityksensä, sillä vaikka tyttäret vastustavat häviämistä äitiensä lailla mykkyyteen, heistä tulee lopulta äitiensä kopioita.

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto