Yliopistologo

LL Maija Haanpään neurologian alaan kuuluva väitöskirja

Herpes zoster. A Clinical, Neurophysiological, Neuroradiological and Neurovirological Study (Vyöruusu. Kliininen, neurofysiologinen, neuroradiologinen ja neurovirologinen tutkimus)

tarkastetaan 5.11.1999 klo 12 Finn-Medin auditoriossa, osoitteessa Lenkkeilijäntie 6.

Vastaväittäjänä on professori Michael Rowbotham (University of San Francisco, California, USA). Kustoksena toimii professori Harry Frey.

***

Haanpää on syntynyt Jyväskylässä 24.7.1960. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Vaajakosken lukiossa 1979 ja valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Kuopion yliopistosta 1985 ja neurologian erikoislääkäriksi Tampereen yliopistosta 1994. Haanpää on toiminut Keski-Suomen keskussairaalassa sisätautien apulaislääkärinä vuosina 1985-90 ja neurologian apulaislääkärinä vuosina 1990-92. TAYS:in neurologian ja kuntoutustoimen yksikön apulaislääkärinä hän on ollut vuosina 1992-94 ja vs erikoislääkärinä vuodesta 1994 alkaen.

Haanpään väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN 951-44-4672-0, ISSN: 1455-1616.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Maija Haanpää, (03) 247 6816 (työ), (03) 247 6764 (koti), maija.haanpaa@tays.fi.

 

TIIVISTELMÄ

Vyöruusu on vesirokkoviruksen aiheuttama hermo- ja ihotulehdus, jonka akuutti vaihe on yleensä kivulias ja jonka jälkeen osalle potilaista jää pitkittynyt kiputila, postherpeettinen neuralgia (PHN). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vyöruusun aiheuttamia muutoksia hermostossa taudin akuuttivaiheessa ja etsiä tekijöitä, jotka ennustaisivat PHN:aa. Tutkimukseen osallistui 113 vyöruusupotilasta, jotka tulivat ensi käynnille 1-10 pv kuluttua ihottuman puhkeamisesta. Kliinisessä tutkimuksessa kartoitettiin kivun kesto ja voimakkuus, ihottuman laajuus ja vaikeus sekä kliiniset neurologiset löydökset. Tuntoaistin tutkimuksessa käytettiin tavanomaista vastaanotolla käytettävää tuntotestausta, ja lisäksi potilaille tehtiin tuntokynnysmittaukset lämpimälle, kylmälle ja kuumakivulle käyttäen Termotest-laitetta sekä kosketukselle käyttäen Semmes-Weinsteinin monofilamentteja. Allodynia on hermovauriokivulle tyypillinen ilmiö, jossa normaalisti kivuton ärsyke muuntuu kivuliaaksi. Mekaanista allodyniaa tutkittiin ärsyttämällä ihoa sähköhammasharjalla sekä painamalla ja venyttämällä ihoa kevyesti. Seurantakäynnit olivat 2 ja 6 viikon sekä 3 ja 6 kk:n kuluttua ihottuman alusta. Postherpeettinen neuralgia määriteltiin vyöruusun aiheuttamaksi kivuksi 3 kk kuluttua ihottuman puhkeamisesta. Elektromyografia (EMG) tehtiin motorisen järjestelmän muutosten osoittamiseksi 40 potilaalle, heistä 11:lle toistamiseen. Aivojen magneettikuvaus (MRI) tehtiin 16 potilaalle, joilla oli kasvojen tai kaulan alueen vyöruusu. Aivoselkäydinnestenäyte otettiin 46 potilaalta.

Kaikilla potilailla ihottuma oli vain toisella kehonpuoliskolla. Taudin akuuttivaiheessa kipu oli kova 57:llä, kohtalainen 33 ja lievä 13:lla potilaalla. Kymmenellä potilaalla vyöruusu oli kivuton. PHN 3 kk:n kohdalla oli 28:lla (25%:lla) potilaista, ja kipua 6 kk kohdalla oli vielä 14:lla (12%:lla). Muita komplikaatioita oli 16:lla (14%:lla) potilaista: tulehtuneen hermon hermottamien lihasten heikkous 11:llä, silmäkomplikaatioita neljällä ja kahtena näkeminen yhdellä. Potilaat toipuivat komplikaatioista hyvin. Kellään potilaista ei ollut keskushermostotulehdukseen viittaavia oireita tai kliinisiä löydöksiä. Ensi käynnillä tunto terävälle ärsykkeelle oli heikentynyt vyöruusualueella 26 potilaalla, ja mekaaninen allodynia oli 48 potilaalla. Sekä terävätunnon heikentymä että allodyniat ennustivat PHN:aa. Ajan myötä nämä tuntoaistin poikkeavuudet normaalistuivat.

EMG:ssä oli poikkeavia löydöksiä 21/40:llä (53%:lla). Löydökset ulottuivat vyöruusualueen ulkopuolelle 12 potilaalla. Vaikka ihottuma oli toispuoleinen, EMG-löydökset olivat molemminpuolisia 6:lla potilaalla. Kaikkiaan 5 potilaalla löydökset laajenivat ajan myötä, vaikka he toipuivat kliinisesti hyvin. EMG-poikkeavuudet eivät ennustaneet PHN:aa. Aivoselkäydinneste oli poikkeava 28/46:lla (61%:lla), ja löydös viittasi viruksen pääsyyn keskushermoston alueelle 14/46:lla (35%:lla) potilaista eli heillä oli joko vasta-ainetuotto aivoselkäydinnestetilassa tai positiivinen PCR-löydös vesirokkovirukselle. Aivoselkäydinnesteen löydökset eivät ennustaneet PHN:aa. Vyöruusun aiheuttamia muutoksia MRI:ssä löytyi aivorungosta 9/16:lta (56%:lta) tutkituista, ja kahdella potilaalla, joilla oli kaulan alueen vyöruusu, löydös oli poikkeva kaulaytimen alueella. Ihottuman puoleisessa kasvojen tuntohermossa oli varjoainetehostuma MRI:ssä kolmella potilaalla. Aivorunkomuutokset MRI:ssä ennustivat PHN:aa. Tuntokynnysmittausten keskiarvoissa lämpökynnys oli koholla vastakkaisen kehonpuoliskon mittaustuloksiin verrattuna ensi käynnistä 6 kk mittaukseen asti ja kylmäkynnys 3 kk mittaukseen asti. Keskiarvoja tarkasteltaessa kosketustunnossa ei ollut merkittäviä puolieroja. Kuumakipu oli herkistynyt ensi käynnillä, mutta puolieroa ei ollut havaittavissa enää 2 viikon käynnillä. Kun tuntokynnysmittauksia verrattiin terveiltä vapaaehtoisilta mitattujen tulosten perusteella laskettuihin viitearvoihin, olivat tuntopoikkeavuudet vyöruusupotilailla yleisiä, ja osalla heistä poikkeava löydös oli molemminpuoleinen. Mitkään tuntokynnyspoikkeavuudet eivät kuitenkaan ennustaneet PHN:aa.

Tutkimuksen perusteella vesirokkoviruksen pääsy keskushermoston alueella on tavallista niilläkin potilailla, joille tauti ei aiheuta komplikaatioita. Ihon terävätunnon heikentyminen ja mekaaninen allodynia vyöruusun akuuttivaiheessa viittaavat kohonneeseen PHN:n riskiin. Yksittäisen potilaan kohdalla nämä testit eivät ole riittävän tarkkoja ennustajia, koska moni potilas jolla oli heikentynyt terävätunto tai allodynia toipui hyvin. Käyttämällä negatiivista ennustearvoa tarkkuus on parempi eli mikäli terävätunto on normaali eikä allodyniaa ole, potilaan riski PHN:aan on pieni. Poikkeavuudet EMG:ssä, aivoselkäydinnesteessä tai kvantitatiivisissa tuntokynnysmittauksissa eivät ennusta PHN:aa.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto