Yliopistologo

LL Taina Isotalon kirurgian/urologian alaan kuuluva väitöskirja

Bioabsorbable urethral stents; new materials and new indications (Biohajoavat virtsaputken laajentimet; uusia materiaaleja ja uusia käyttöalueita)

tarkastetaan 26.11.1999 klo 12 lääketieteen laitoksen B-rakennuksen pienessä salissa, osoitteessa Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on professori Timo Lehtonen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Teuvo Tammela.

***

Isotalo on syntynyt Helsingissä 18.10.1962. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa 1981 ja valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi 1988 Turun yliopistosta. Hän valmistui Tampereen yliopistosta kirurgian erikoislääkäriksi 1996 ja urologian erikoislääkäriksi 1998. Isotalo on toiminut apulaislääkärinä Salon aluesairaalassa 1988-1989, kirurgian apulaislaislääkärinä Lahden kaupunginsairaalassa 1989-1993 ja kirurgian apulaislääkärinä Päijät-Hämeen keskussairaalassa 1993-1994. Hän on ollut kirurgian apulaislääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 1994-1996, urologiaan erikoistuvana lääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 1996-1998 ja urologian erikoislääkärinä Päijät-Hämeen keskussairaalassa vuodesta 1999 lähtien.

Isotalon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Tampereen yliopisto,Vammala 1999. ISBN 951-44-4684-4, ISSN: 1455-1616.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Taina Isotalo, puh. (03) 81911 / PHKS keskus (työ), (03) 7330438 (koti), taina.isotalo@phks.fi.

 

TIIVISTELMÄ

Biohajoavien materiaalien kehittely urologisia käyttöalueita varten aloitettiin Suomessa 1980 -luvun lopulla. Kehitystyössä ovat olleet mukana Tampereen Teknillisen Korkeakoulun Biomateriaalien Tutkimuslaitos sekä Tampereen Yliopistollinen Sairaala, Helsingin Yliopistollinen Keskussairaala ja Päijät-Hämeen Keskussairaala.

Biohajoavat materiaalit ovat samoja mitä on käytetty sulavina ommelmateriaaleina vuosikymmenten ajan ja 1970 -luvulta alkaen myös ortopediassa luunmurtumien korjaamiseen. Nämä polymeerit hajoavat elimistössä aineenvaihdunnan seurauksena lopulta vedeksi ja hiilidioksidiksi.

Biohajoavan virtsaputken laajentimen hajoamisaika elimistössä voi nykyisin käytössä olevilla materiaaleilla vaihdella yhdestä kuukaudesta yhteen vuoteen. Laajennin asetetaan paikalleen näkökontrollissa virtsaputken kautta viedyn tähystimen avulla.

Väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää kahden uuden biohajoavan materiaalin kudossoveltuvuusominaisuudet sekä selvittää biohajoavien virtsaputken laajentimien käyttöä kolmella uudella käyttöalueella.

Uuden kaprolaktoni -kopolymeerillä pinnoitetun polylaktidin sekä röntgenpositiivisen, bariumsulfaatilla seostetun polylaktidin kudossoveltuvuusominaisuudet todettiin tehdyissä tutkimuksissa hyviksi.

Kliinisissä tutkimuksissa selvitettiin biohajoavien virtsaputken laajentimien käyttöä uusiutuvan virtsaputken ahtauman hoidossa virtsaputken halkaisun yhteydessä, biohajoavien laajentimien käyttöä akuutin virtsaummen hoidossa eturauhasta pienentävän finasteridi -lääkityksen tukena sekä biohajoavien laajentimien käyttöä hyvänlaatuisen eturauhasen liikakasvun hoidossa eturauhasen laser -hoidon yhteydessä. Näissä kliinisissä tutkimuksissa biohajoavien virtsaputken laajentimien käyttö todettiin turvalliseksi hoitomenetelmäksi, ja saadut tulokset olivat lupaavia, mutta hoidon tehokkuuden arvioimiseksi vaaditaan jatkossa laajempia kansainvälisiä, satunnaistettuja monikeskustutkimuksia.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto