Yliopistologo

YL Juhani Laasanen yleisen valtio-opin alaan kuuluva väitöskirja

Valtionaputasoitus, kustannusperusteisen ja laskennallisen valtionosuusjärjestelmän tasoituksen vertailu

tarkastetaan 3.12.1999 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, osoitteessa Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä on professori Paavo Hoikka (Tampereen yliopisto). Kustoksena toimii professori Ilkka Ruostetsaari.

***

Laasanen on syntynyt Lappajärvellä 14.8.1948. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Lappajärven yhteiskoulussa 1969. Laasanen valmistui yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi 1996 Tampereen yliopistosta. Laasanen on toiminut Jyväskylän yliopistossa tuntiopettajana vuonna 1975, Lappajärven kunnan va. kunnansihteerinä 1975-1976 ja Järviseudun kansanterveystyön kl:n talouspäällikkönä 1975-1988. Hän on ollut Lappajärven kunnan palveluksessa vuosina 1989-1993. Lappajärven kunnan hallintojohtajana Laasanen on toiminut vuodesta 1993 lähtien.

Laasasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Tampereen yliopisto, Vammala 1999. ISBN 951-44-4686-0, ISSN: 1455-1616.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Juhani Laasanen, (06) 569 9611 (työ), (06) 566 1580 (koti), juhani.laasanen@lappajarvi.fi

 

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksen tarkoituksena on verrata maamme kustannusperusteisen ja laskennallisen valtionosuusjärjestelmän tuottamaa kuntakohtaista valtionapujakoa toisiinsa. Kustannusperusteinen järjestelmä tarkoittaa vuosina 1969-1992 voimassa ollutta vanhaa järjestelmää ja laskennallinen vuonna 1993 voimaan tullutta uutta valtionosuusjärjestelmää. Empiirisessä vertailussa edellinen tarkoittaa vuoden 1991 ja jälkim-mäinen vuoden 1997 valtionosuusjärjestelmää. Vertailun tarkoituksena on selvittää, miten vanhan järjestelmän tuottama valtionapujako vuona 1991 muuttuisi kunnissa, jos jako tapahtuisi uuden järjestelmän mukaan. Tällöin uuden järjestelmän valtionapujako lasketaan vuoden 1997 säännöillä, mutta vuoden 1991 valtionpujakoa varten tarvittavilla laskentaperusteilla. Vertailussa eri ajankohtiin liittyvät olosuhteet ja järjestelmämuutokset pyritään vakioimaan, jolloin tulos riippuu jakokriteereistä eli muuttuneiden valtionosuuskriteereiden vaikutuksesta kunnissa. Riippuva muuttuja on viimeksi ja ensiksi mainitun valtionapujaon kuntakohtainen markkamääräinen erotus laskettuna asukasta kohti.

Siirryttäessä kustannusperusteisesta valtionosuusjärjestelmästä lasken-nalliseen järjestelmään tehtäväkohtaiset valtionavut muuttuivat menoihin sidotuista valtionavuista yleistyyppisiksi valtionavuiksi, jolloin myös kuntien välinen tasoitus muuttui. Tutkimustehtävänä on vastata kysymykseen, millaisia nämä muutokset ovat. Perusolettamus on se, että taloudellisesti heikot kunnat häviävät muutoksessa. Tutkimuksen kohteena ovat kaikki maamme kunnat vuonna 1991 Ahvenanmaan kuntia lukuun ottamatta. Tutkimusmetodina käytetään varianssianalyysiä. Kunnat luokitellaan sijaintia ja olosuhteita, väestö- ja elinkeinorakennetta, taloudellista asemaa, palvelujen yksikköhintoja ja toimintapolitiikkaa kuvaavien muuttujien avulla erilaisiin ryhmiin. Varianssianalyysin avulla tutkitaan tämän jälkeen, millaisiksi muodostuvat kahden valtionosuusjärjestelmän tuottaman valtionapujaon erot näin muodostetuissa kuntaryhmissä.

Tulosten mukaan valtionapumuutosten markkamääräiset erot ovat suuret. Asukasta kohti laskettuna menetys on suurimmillaan 3806 mk ja voitto 2885 mk. Vaihteluväli on 6691 mk. Joukossa on 83 kuntaa, joilla valtionosuuslisäys on yli 1000 mk/as. Vastaavasti 24 kunnalla valtionosuusmenetys on suurempi kuin 1000 mk/as. Karkeasti ottaen Keski- ja Pohjois-Suomen kunnat ovat menettäjiä ja Etelä-Suomen kunnat voittajia. Alle 10000 asukkaan kunnat ja erityisesti Etelä-Suomen alle 5500 asukkaan kunnat voittavat eniten. Vastaavasti kunnat, joissa on alle 3000 asukasta ja Pohjois-Suomen yli 20000 asukkaan kunnat häviävät eniten. Tutkimuksen keskeisin tulos on se, ettei suoraan kuntien taloudelliseen asemaan perustuvilla tekijöillä näytä olevan merkittävää vaikutusta valtionosuuseroihin. Taloudellisesti vahvat tai heikot kunnat menestyivät muutoksessa jokseenkin yhtä hyvin tai huonosti. Perusolettamus siitä, että taloudellisesti heikot kunnat häviävät muutoksessa, ei siten saa tukea.

Tulosten perusteella havaitaan, ettei voittajia tai häviäjiä voi tyypitellä yhden tai kahden yleisen ominaisuuden perusteella. On olemassa monentyyppisiä voittajia ja häviäjiä. Kun kuntien ominaisuudet vaihtelevat varsin huomattavasti, oikeudenmukaisen valtionapujaon aikaansaa-miseksi tarvitaan useita erilaisia palvelutarvetta indikoivia kritee-rejä. Tältä osin valtionosuusjärjestelmän kehittämisessä ollaan oikeil-la jäljillä. Kuitenkin pohjoisesta etelään suuntautuva valtionapusiirtymä antaa aiheen kiinnittää huomiota sijainti- ja olosuhdetekijöiden painotukseen valtionapukriteereissä. Uudelta järjestelmältä edellytetään jatkossa, että se kykenee vastaamaan kuntien itsenäisen toiminta-politiikan tuloksena syntyvään haasteeseen, jossa on nähtävissä palvelurakenteen erilaistumista sekä palvelujen määrä- taso- ja laatuerojen lisääntymistä. Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kannalta erojen huomioon ottaminen edellyttää entistä enemmän valtionosuus- ja verotus-järjestelmän yhteensovittamista.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto