Yliopistologo

FM Petri Hopun etnomusikologian alaan kuuluva väitöskirja

Symbolien ja sanattomuuden tanssi. Menuetti Suomessa 1700-luvulta nykyaikaan

tarkastetaan 11.12.1999 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, osoitteessa Kalevantie 4.

Vastaväittäjinä ovat FT Ann-Mari Häggman (Finlands Svenska Folkmusikinstitut) ja dosentti Vesa Kurkela (Tampereen yliopisto). Kustoksena toimii professori Timo Leisiö.

***

Hoppu on syntynyt Kuusamossa 23.10.1966. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Kuusamon lukiossa 1985 ja valmistui filosofian maisteriksi 1995 Tampereen yliopistosta. Hoppu on toiminut valtionhallinnon harjoittelijana Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksella vuonna 1991, Tampereen kaupungin kulttuuriharjoittelijana vuonna 1992, luokanopettajan viransijaisena Ylöjärvellä vuonna 1992 sekä Pispalan Sottiisin projektisihteerinä (Suomen Nuorisoseurojen Liitto) vuosina 1993, 1994 ja 1999.

Hopun väitöskirja ilmestyy sarjassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia ;767, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 1999. ISBN 951-746-144-5, ISSN 0355-1768.

Väitöskirjan tilausosoite: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 Helsinki, p. (09) 13123216.

Lisätietoja: Petri Hoppu, 040 505 0981 (työ), (03) 3738381 (koti), ph41715@uta.fi

 

TIIVISTELMÄ

Symbolien ja sanattomuuden tanssi käsittelee Suomessa tanssittua kansanomaista menuettia. Menuetti on vanhimpia Suomessa tunnettuja paritansseja, ja sitä tanssitaan edelleen elävänä perinteellä eräillä ruotsinkielisen Pohjanmaan alueilla.

Tutkimuksessa lähestytään menuettia sekä historiallisten dokumenttien että haastattelujen kautta. Siinä on eri lähteitä käyttäen rekonstruoitu tanssillinen todellisuus, joka on nivottu osaksi kunkin ajanjakson yhteiskuntaa. Olennaista on sekä yhteiskunnan että tanssin näkeminen ihmisen ruumiillisuuden ilmenemismuotoina. Keskeisenä osana työtä on ollut tutkijan omakohtainen tanssiminen, jossa hän on pystynyt itse kokemaan menuettiin liittyvän ruumiillisuuden.

Menuetti avautuu hyvin monimerkityksellisenä kokonaisuutena, johon sisältyy niin symbolista ja eksplikoitavaa ainesta että sanatonta tietoa, jonka eksplikoiminen ei ole kaikilta osin mahdollista. Tyypillisesti menuettia on pidetty seremoniallisena ja arvokkaana tanssina, ja tässä muodossa se on ollut voimakkaasti symbolinen tanssi: siihen on liittynyt vallan käyttöä sekä sosiaalista hierarkiaa ja arvoja. Kuitenkin menuettiin on kuulunut myös vapaampia muotoja, jotka eivät ole noudattaneet seremoniallisen menuetin kaavaa vaan joissa ihmisen ruumiillisuus, kosketuksen, läheisyyden ja yhdessä tekemisen tunne, ovat olleet voimakkaina esillä. Kansanomainen menuetti on koko historiansa ajan sisältänyt nämä kaksi puolta Suomessa, ja se on tällaisena liittynyt kiinteäksi osaksi sosiaalista todellisuutta.

Tutkimus on ensimmäinen väitöskirjatasoinen työ, joka käsittelee suomalaista kansanomaista tanssimista ja jossa tanssiminen on keskeinen tutkimuskohde. Sen tarkoituksena on avata tietä sosiaalisen tanssin tutkimukselle yleensäkin, vaikka alalla ei olekaan akateemisia oppituoleja tai virkoja. Lisäksi siinä pyritään esittämään vaihtoehtoja perinteiselle tiedekäsitykselle korostamalla tutkijan omaa ruumiillisuutta ja toimintaa tutkimuksen tekemisessä.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto