Yliopistologo

FM Maarit Piipposen englantilaisen filologian alaan kuuluva väitöskirja

(No) More Family: reading Family and Serial Murder in Patricia Cornwell's Gault-Trilogy (Perhe ja sarjamurha Patricia Cornwellin Gault-trilogiassa)

tarkastetaan 24.3.2000 klo 13 Tampereen yliopiston Pyynikin kiinteistön luentosalissa B 332, osoitteessa Pyynikintie 2.

Vastaväittäjänä on Associate Professor Judith Halberstam (University of California, San Diego). Kustoksena toimii professori Juhani Rudanko.

***

Piipponen on syntynyt Nurmeksessa 19.3.1964 ja suorittanut ylioppilastutkinnon Lahden Yhteiskoulussa 1983. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Tampereen Tampereen yliopistosta 1993. Piipponen on toiminut englantilaisen filologian yliassistenttina Tampereen yliopistossa 1993-1994 sekä 1996-1997. Hän on osallistunut valtakunnalliseen Pohjois-Amerikan tutkimuksen tutkija- kouluun 1995-1998.

Piipposen väitöskirja ilmestyy sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 17, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4756-5, ISSN 1456-954X.

Lisätietoja: Maarit Piipponen, mp35323@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Väitöskirja '(No) More Family: Reading Family and Serial Murder in Patricia Cornwell's Gault-Trilogy' tutkii perheen ja sarjamurhan yhteenkietoutumista amerikkalaisen rikoskirjailijan Patricia Cornwellin kolmessa Kay Scarpetta-romaanissa: Cruel and Unusual (1993), The Body Farm (1994), ja From Potter's Field (1995). Näitä romaaneja kutsutaan tutkimuksessa Gault-trilogiaksi, koska kaikissa esiintyy sarjamurhaaja Temple Brooks Gault.

Cornwell ei romaaneissaan käsittele ns. tavallisia rikoksia (mustasukkaisuusmurhia, kostoa, sosiaalisia ongelmia, jne), vaan hänen romaaninsa käsittelevät kauhistuttavia rikoksia ja psykopatologisia rikollishahmoja kuten sarjamurhaajia. Populaarikulttuurissa sarjamurhaa käsittelevät romaanit ja elokuvat voidaan karkeasti jakaa kauhuun ja rikoskirjallisuuteen ja -elokuviin. Kauhussa sarjamurhaaja on aivan erilainen hahmo kuin rikoskirjallisuudessa ja syitä hahmon erilaisuuteen on etsittävä eri aikakausista ja lajien eri perinteistä. Kauhun sarjamurhaaja on usein varsin anonyymi tappajahahmo eikä poliisilla ole suurta merkitystä sarjamurhaajajahdissa, mutta rikoskirjallisuudessa poliisilla ja etsivillä on keskeinen rooli.

Väitöskirjassa esitetään, että sarjamurhaajan hahmon kautta Cornwellin romaanit rakentavat kuvaa normaaliudesta, epänormaaliudesta, terveydestä, sairaudesta, saastumisesta ja perheestä. Termi perhe ei tarkoita työssä pelkästään biologista perhettä vaan myös rikoksia ratkovaa professionaalista perhettä, ja lisäksi kansallisvaltiota, ihmiskuntaa ja 'inhimillistä'. Scarpetta-sarjaa luonnehditaan työssä lähinnä liberaali-feministiseksi: tällainen feminismi on varsin valkoista, keskiluokkaista ja heteroseksuaalista. Sarjamurhaajan hahmo trilogiassa horjuttaa juuri tuollaisen feminismin arvoja: näennäisesti se hyväksyy esim. seksuaalisen tai etnisen toiseuden, mutta viime kädessä tuomitsee ne itselleen vieraina, sairaina, 'rikoksina'.

Tutkimus analysoi sarjamurhaajan hahmoa suhteessa asiantuntijuuteen, sukupuoleen ja sukupuoliseen identiteettiin, ja kommunikaatioteknologioihin. Sarjamurhaaja esiintyy useissa toiseuden hahmoissa: hän näyttää mm. naismaiselta homoseksuaalilta mieheltä. Naismainen mies yhdistetään trilogiassa systemaattisesti homoseksuaalisuuteen, ja homoseksuaalinen mies on taas aina saastuttava HIV-viruksen kantaja. Täten romaanit tuomitsevat 'poikkeavan' miehen, ja koska hänet esitetään sarjamurhan kontekstissa, niin homoseksuaalisuus rakentuu entistä suuremmaksi uhaksi. Samaten romaanien päähenkilö, oikeuslääkäri Scarpetta, kuvataan poikkeavaksi naiseksi, 'maskuliiniseksi' naiseksi: juuri tämän oman poikkeavuutensa takia hän pystyy lukemaan rikollista. Naisten maskuliinisuus puolestaan yhdistetään romaaneissa aina lesbolaisuuteen ja rikollisuuteen.

Sarjamurhaaja kuvataan trilogiassa viruksena, joka saastuttaa ihmiset, talot ja teknologian. Hänet liitetään teknologiaan ja siihen mitä teknologia edustaa, ei-inhimillistä, kuollutta, toistettavuutta. Kuvaavaa sarjamurhatrilogialle on teknologian aiheuttama inhimillisen saastuminen: ihmisiä kuvataan konevertauskuvin ja ihmistoimintoja verrataan koneellisiin toimintoihin. Kuitenkin juuri teknologian avulla on mahdollista lukea, jäljittää ja saada sarjamurhaaja kiinni. Trilogiassa sarjamurhaaja saastuttaa viruksella juuri tuon teknologian: CAIN-tietokoneen ja arkiston. Viime kädessä teknologia, kirjoitus, ja lukeminen myös implisiittisesti liitetään representaatioon ja väkivallan representaatioihin: rikostapausten arkistointi, väkivallallasta kirjoittaminen ja lukeminen ovat vahingollisia, koska ne saastuttavat ihmismielen.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto