Yliopistologo

LL Hannu Rintasen kansanterveystieteen alaan kuuluva väitöskirja

Terveys ja koulutuksellinen syrjäytyminen nuoren miehen elämänkulussa

tarkastetaan 15.4.2000 klo 12 terveystieteen laitoksen luentosalissa, osoitteessa Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on professori Marjo-Riitta Järvelin (Lontoo). Kustoksena toimii professori Arja Rimpelä.

***

Rintanen on syntynyt Raumalla 25.6.1950. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Rauman Lyseossa 1969. Rintanen on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta 1976 ja yleislääketieteen erikoislääkäriksi (hallinnon pätevyys) 1984. Rintanen on toiminut avoterveydenhuollon ylilääkärinä Nokian kaupungin terveyskeskuksessa vuodesta 1990 lähtien ja palvelukeskuksen johtajana vuodesta 1996 lähtien.

Rintasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 740, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4797-2, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 27, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4798-0, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Hannu Rintanen, (03) 341 8511 (työ), (03) 3415344, 040-5380506 (koti), hannu.rintanen@nokiankaupunki.fi

TIIVISTELMÄ

Suomalaisesta nuoresta miehestä kerätään hänen elämänsä aikana suuri määrä erilaisia terveystarkastus- ym. tietoja. Analysoimalla kaikkia näitä tietoja yhdessä nuoren koulunkäyntihistoriatietojen kanssa, voidaan hänen elämänkulustaan löytää tekijöitä, jotka mahdollisesti ennustavat tai ovat yhteydessä koulutukselliselle syrjäytymisuralle joutumiselle.

Tutkimus on kaksiosainen: pitkittäistutkimuksen aineistona on jokaisen vuosina 1989 - 1993 kutsuntatarkastetun nokialaisen 18-vuotiaan miehen kaikki mahdollinen terveys- ja koulutoimen sekä työvoimaviranomaisten tiedostoista saatavissa ollut tieto miesten koko aikaisemman elämän ajalta. Päätietolähteenä on ollut terveydenhuollon neuvola-/koulukortti monine liitteineen. Lisäksi kutsuntatarkastustiedot on analysoitu myös kaikista vuosina 1994 - 1997 tarkastetuista miehistä. Miesten on katsottu olleen koulutuksellisessa syrjäytymisriskissä, jos he eivät kutsuntatarkastuskeväänä olleet koulussa; osa ei ollut käynyt koulua peruskoulun jälkeen ja osa oli keskeyttänyt koulunkäynnin lukiossa tai ammatillisessa koulussa. <>P Ns. uramuuttujien (perherakennehäiriöt, kehityshäiriöt, taudit, ulkoinen ongelmakäyttäytyminen, neuvolatarkastuksiin osallistumattomuus, kouluhäiriöt ja asuinpaikkavaihdot) sekä sisarusten lukumäärän, vanhempien iän ja perheen sosiaalisen aseman avulla selvitetään minkälaisia ja mihin lapsen/nuoren ikävaiheisiin sijoittuvia syrjäytymistä ennakoitavia tekijöitä on löydettävissä. Lisäksi näiden muuttujien avulla arvioidaan, miten seulontatyyppisesti voidaan tunnistaa tulevaa syrjäytymisriskiä mm. jo ennen kuin lapsi on kouluiässä.

Maassamme ei ole aikaisemmin tutkittu nuorten miesten syrjäytymisriskiä ottaen huomioon laajasti heidän fyysinen ja psyykkinen terveydentilansa sekä siihen vaikuttavat tekijät. Kokonaisia ikäkohortteja koskevia ja tämän tutkimuksen kaltaisia tietolähteitä käyttäviä pitkittäistutkimuksia löytyy muualtakin maailmasta vähän, vaikka tällaisten tutkimusten tekemisen tarpeellisuutta on usein korostettu. Tämän tutkimuksen hyvän luotettavuuden perustana pienen kadon lisäksi on se, että tutkimuksessa käytetyt tiedot on kerätty ja varmistettu monesta vaihtoehtoisesta lähteestä.

Poikkileikkausaineiston perusteella tulee selvästi esille 18-vuoden ikäisissä nuorissa sellainen ryhmä, jota voi kutsua syrjäytymisvaarassa olevaksi, ryhmän osuus on kymmenesosa koko ikäluokasta. Tämän ryhmän tulevaisuus näyttää synkältä siksi, että se on jäänyt ulkopuolelle koulutuksen ja siksi, että sen terveystottumukset ja terveydentila poikkeavat jyrkästi huonompaan suuntaan väestön keskimääräisistä terveystottumuksista ja terveydestä. Terveysongelmien kasautuminen on tapahtunut erityisesti psyykkisten ongelmien osalta. Kun joka viides syrjäytymisvaarassa olevista ilmoitti itsellään olevan vähintään yhden psyykkisen oireen, oli vastaava osuus lukiolaisilla ja ammattikoululaisilla vain kolme prosenttia. Syrjäytymisriskissä olevat tupakoivat ja käyttivät alkoholia muita useammin, heillä oli vähemmän harrastuksia, heidän uimataitonsa oli heikompi ym. Myös ruumiillisista tekijöistä, kuten miesten pituudesta löytyi tilastollinen yhteys syrjäytymisvaaraan; lyhyet miehet olivat yliedustettuina syrjäytymisvaarassa olevien ryhmässä. Miehen elämänkulun riskitekijöistä tilastollisesti merkitsevimmät yhteydet syrjäytymisvaaraan muodostuivat vanhempien sisarusten lukumäärästä, alle 4-vuotiaiden neuvolatarkastuksiin osallistumattomuudesta, 4-7-vuotiaiden taudeista, kunnan sisällä ennen kouluikää tehdyistä muutoista, kouluikäisten ongelmakäyttäytymisestä ja 13-15-vuotiaiden kokemista perherakennehäiriöistä (avioerot) (kouluhäiriöt eivät mukana tässä analyysissa). Syrjäytymisvaara oli selvästi yhteydessä myös vanhempien sosiaaliluokkaan.

Uudeksi, erilliseksi ja selkeästi tunnistettavaksi syrjäytymiskehitystä ennakoivaksi riskitekijäksi voi tässä tutkimuksessa todeta neuvolatarkastusten laiminlyömisen. Vanhempien sisarusten lukumäärän yhteys tuli erittäin selvästi esille. Myös vanhempien iällä, erityisesti silloin, kun isä on lapsen syntymähetkellä hyvin nuori, on voimakas yhteys miehen syrjäytymiskehitykseen.

Alle kouluiän riskitekijöillä voidaan seuloa jo kaksi kolmasosaa kutsuntaiän syrjäytymisvaarassa olevista. Ongelmien havaitsemiseksi pitää edelleen kehittää terveystarkastusten sisältöä. Tärkeää on myös, että tarkastukset suoritetaan oikeassa ikävaiheessa. Tämän tutkimuksen perusteella merkittävimpänä ikävaiheena korostuu kouluuntulovaihe ja siinä yhteydessä tehtävä kouluuntulotarkastus. Koulunkäyntiongelmilla on hyvin voimakas koulunkäynnin keskeytymiseen; nämä voidaan kuitenkin merkittävästi ennakoida jo ennen kouluikää ilmenneillä riskitekijöillä.

Syrjäytyminen on pitkän kehityksen tulosta; terveydenhuollolla on tässä kehityksessä monia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Parhaiten syrjäytymiskehitystä ehkäistään kuitenkin mahdollisimman varhain tapahtuvalla perheen, sosiaali- ja terveydenhuoltotyöntekijöiden sekä kouluiässä myös mm. koulu- ja nuorisotoimen työntekijöiden yhteistyöllä.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto