Yliopistologo

LL Thanos Sioriksen kirurgian alaan kuuluva väitöskirja

Non-small Cell Lung Cancer with Special Reference to Treatment Decisions and Staging by Molecular Methods, Immunohistochemistry and Computed Tomography (Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä. Erityishuomioita hoitovalinnoista, sekä levinneisyyden arvioinnista molekyyligenetiikan menetelmin, immunohistokemiallisesti, sekä tietokonetomografialla)

tarkastetaan 5.5.2000 klo 13 lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on dosentti Kimmo Kyösola (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Markku Järvinen.

***

Sioris on syntynyt Helsingissä 3.1.1964. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon 1980 (AIS,Wien, Itävalta). Sioris on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1988, kirurgian erikoislääkäriksi Helsingin yliopistosta 1996 ja thorax-verisuonikirurgian erikoislääkäriksi Tampereen yliopistosta 1999. Hän on toiminut kirurgian apulaislääkärinä Marian sairaalassa Helsingissä 1988-1994, kirurugian apulaislääkärinä HYKS:ssa 1995-1996, apulaislääkärinä (thorax- ja verisuonikirurgiaan erikoistuvana) TAYS:ssa 1997-1999, osastolääkärinä Marian sairaalassa Helsingissä 1999 ja vs. erikoislääkärinä TAYS:ssa (thoraxkirurgia) 2000 alkaen.

Sioriksen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 744, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4809-X, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 29, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4810-3, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Thanos Sioris, (03) 247 5111 (työ), sioris@saunalahti.fi

TIIVISTELMÄ

Keuhkosyöpä on yleisin sypäkuolemien aiheuttaja maailmassa. Arviolta kolmasosa potilaista voidaan leikata toteamisvaiheessa, ja parhaassakin tapauksessa jopa kolmasosasalla leikatuista tauti uusii viiden vuoden kuluessa.

Tupakointi aiheuttaa 80-90% keuhkosyövistä. Vanhusväestön kasvaessa lisääntyy myös keuhkosyöpään sairastuvien riskiryhmä. Uusilla leikkaustekniikoilla voidaan tietyissä tapauksissa välttää keuhkon poisto, iäkkäitä potilaita on leikattu parantavasti ja hyvin tuloksin, ja uusia menetelmiä tutkitaan jotta ne potilaat joilla on korkea riski saada uusimiseen voitaisiin tunnistaa. Tämä erityisesti siksi että yhdistämällä solunsalpaajahoito leikkaukseen on pienissä aineistoissa julkaistu hyviä tuloksia.

Tutkimuksessa selvitettiin keuhkoputkea muovaavan (bronkoplastisen) tekniikan soveltuvuutta keuhkosyövän hoidossa, yli 75-vuotiaiden keuhkosyöpäpotilaiden leikkaustuloksia, syöpäsolujen jakautumisen estävän p53 geenin toimimattomuuden aiheuttavan mutaation ennusteellista merkitystä, mikroskooppisia imusolmukkeiden etäpesäkkeitä havaitsevan immunohistokemiallisen värjäustekiinkan antamaa lisätietoa levinneisyydestä, sekä tietokonekerroskuvauksen luotettavuutta imusolmukelevinneisyyden arvioimiseksi.

Tietyissä tapauksissa keuhkon ylälohkon kasvain, joka leviää pääkeuhkoputkeen, voidaan poistaa luotettavasti bronkoplastisella menetelmällä välttäen koko keuhkon poisto. Yli 75-vuotiailla, ja jopa yli 80-vuotiailla on mielekästä pyrkiä parantavaan keuhkosyöpäleikkaukseen, mutta lohkonpoistoa suuremmissa toimenpiteissä leikkaushaitan riski kasvaa huomattavasti. Mutaation vuoksi toimimaton p53 geeni oli yhteydessä huonoon ennusteeseen adenokarsinooma-solutyypin keuhkosyövässä, mutta ei epidermoidityypissä. Immunohistokemia ei osoittanut mikroskooppista levinneisyyttä imusolmukkeisiin mutta silti syöpä saattoi levitä agressiivisesti. Tietokonekerroskuvauksella ei voi täysin luotettavasti arvioida imusolmukelevinneisyyttä, vaikka leikattavuus voidaankin ennustaa suurella varmuudella.

Kirurgian kehitys mahdollistaa keuhkonpoiston välttämisen joskin vain tietyissä tapauksissa. Vanhustenkin keuhkosyöpäkirurgiaan tulee suhtautua aktiivisesti mutta harkiten. Geenimutaatioiden osoittamisen kasvainkudoksessa, ja syöpäsoluihin sitoutuvien vasta-ainevärjäysten (immunohistokemia) käyttöä on aiheellista tutkia lisää, että korkean uusitumisriskin omaavat potilaat voidaan tunnistaa, erityisesti kun syövän yhdistelmähoidoissa on tapahtunut kehitystä. Tietokonekerroskuvaus ei ole täysin luotettava menetelmä imusolmukelevinneisyyden arvioimiseksi, vaan tämä tulee selvittää leikkauksen yhteydessä järjestelmällisen imusolmukepoiston avulla.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto