Yliopistologo

YTL Merja Kylmäkosken valtio-opin alaan kuuluva väitöskirja

The Virtue of the Citizen. Jean-Jacques Rousseau's Republicanism in the Eighteenth-Century French Context (Kansalaisen hyve. Jean-Jacques Rousseaun tasavaltalaisuus 1700-luvun ranskalaisessa kontekstissa)

tarkastetaan 6.5.2000 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, osoitteessa Kalevantie 4.

Vastaväittäjinä ovat professori Catherine Larrère (Université Michel de Montaigne: Bordeaux III) ja dosentti Markku Peltonen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Jukka Paastela.

***

Kylmäkoski on syntynyt Seinäjoella 19.2.1968. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon 1987 Seinäjoen lukiossa. Kylmäkoski on valmistunut yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1998.

Kylmäkosken väitöskirja ilmestyy omakustanteena, ISBN 952-91-2055-9.

Väitöskirjan tilausosoite: ptmeky@uta.fi puh: 03-2157639

Väitöskirjaan liittyvät aikaisemmat julkaisut: "Rousseau ja itserakkaus" ja "Poimintoja Rousseaun elämästä ja tuotannosta", niin & näin 4/1995, "Mitä virkaa filosofeilla? Kolme kommenttia filosofien merkityksestä 1700-luvun ranskalaisessa keskustelussa", Lappalainen, Pertti (toim.), Politiikan paikat. Tampereen yliopisto. Politiikan tutkimuksen laitos, Tampere 1997.

Lisätietoja: Merja Kylmäkoski, (03) 215 7639 (työ), 040-741 9424 (koti), ptmeky@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Tutkimus tarkastelee Jean-Jacques Rousseaun (1712-1778) kansalaisen käsitystä hyveen näkökulmasta, tarkemmin ottaen kansalaisen sotilas- hyveen näkökulmasta. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on analysoida Rousseaun republikanismia eli tasavaltalaisuutta. Tasavaltalaisuus on tässä työssä ymmärretty siksi idearakelmaksi, mistä Quentin Skinner tai J.G.A. Pocock käyttävät nimitystä "republicanism" tai "civic humanism". Tutkimus vertailee Rousseaun tasavaltalaisuutta ajan ranskalaisten ajattelijoiden aatteisiin ja Skinnerin ja muiden esittämiin huomioihin englantilaisesta tasavaltalaisuudesta. Tällä tavoin tutkimus pyrkii selvittämään Rousseaun tasavaltalaisuutta ja sen samankaltaisuutta tai eroja muiden tasavaltalaisten kirjoitusten kanssa.

Tutkimuksessa käytetty lähestymistapa on (aate)historiantutkimuksel- linen ja se perustuu R.G. Collingwoodin kysymyksen ja vastauksen logiikkaan ja ajatukseen kontekstoinnin tarpellisuudesta klassikon kirjoitusten ymmärtämiselle.

Tutkimuksessa käytetty primaariaineisto poikkeaa aikaisemmassa Rousseau -tutkimuksessa usein suosituista lähdeaineistosta: sen sijaan että Rousseaun tekstejä olisi verrattu jonkun toisen tunnetun klassikon ajatuksiin on vertailuaineistona käytetty Rousseaun aikalaisten näkemyksiä yleisimmin heijastavia lähteitä eli ranskalaisia sanakirjoja (Encyclopédie, Bayle, Féraud, Furetière, Trévoux, le Grand vocabulaire francais, Moréri). Lisäksi työssä on myös käytetty mm. Montesquieun, Voltairen ja nykylukijalle tuntemattomimmiksi jääneiden apotti Coyerin, Chevalier d’Arcqin ja Jean-François Melonin kirjoituksia. Toisin sanoen lähdeaineiston valinnalla on pyritty laajan aikalaiskontekstin luomiseen.

Tutkimuksen lähtökohtana käytetty teoria on Albert O. Hirschmanin teoksessaan The Passions and the Interests. Political Argumentation for Capitalism before Its Triumph esittämä ajatus, jonka mukaan ihmiskäsi- tyksessä tapahtui muutos, joka johti siihen, että itsekkyyteen perustu- vaa sosiaalista ja kaupallista kanssakäymistä alettiin pitää yleisen edun kannalta hyödyllisempänä käyttäytymismallina kuin itsensä yhteisön edun vuoksi uhraamista. Muuttunut ihmiskäsitys johti hyveellisen kansa- laisen ajatuksen uudelleen arviointiin ja kyseenalaisti neljä klassisen republikanismin kansalaisen käsitykselle ominaista seikkaa: tasa- arvoisuuden vaatimus, säästäväisyyden ajatus, aktiivisen vapauden aate ja itsensä kieltämisen vaatimus. Teoria asetti näiden aatteiden vasta- painoksi oikeudenmukaisuuden, ylellisyyden, passiivisen vapauden ja omaeduntavoittelun.

Rousseaun näkemys kansalaisesta painottaa kansalaisen miehisyyttä ja myös hänen kansalaisensa hyve on miehinen. Kaupankäyntiin ja ylelli- syyteen liittyvät pehmeät ja "naiselliset" arvot, jotka kiehtoivat eräitä 1700-luvun ajattelijoita, olivat yhteensovittamattomia Rousseaun kansalaisen käsityksen ja kansalaisen hyveen kanssa. Tämän vuoksi Rousseau takertui klassisen republikanismin esittämään ajatukseen kansalaisesta, joka vastasi enemmän hänen omia arvojaan kuin "kauppaakäyvään ihmiseen" liittyvä käsitys kansalaisesta.

Rousseaun ihmiskäsitys ja poliittinen teoria joutuivat väistämättä yhteentörmäyskurssille "kauppaakäyvään ihmiseen" liittyvien arvojen kanssa. Kuitenkin huolimatta siitä, että sekä Rousseau että apotti Coyer kannattivat klassista republikanismia, heidän asenteensa kaupan- käyntiä kohtaan olivat hyvin erilaiset. Itse asiassa Rousseaun ajatukset kaupankäynnistä ja isänmaasta muistuttavat enemmän Chevalier d’Arcqin kuin apotti Coyerin aatteita, vaikka d’Arcq selvästi kannatti monarkiaa. Näin ei asianlaita ole: vaikka kontekstit erottavat Rousseaun ja Coyerin, heidän ajattelunsa kohtaa aatteiden tasolla ja heillä on yhteinen sanasto. Merkitykset, jotka he liittävät termeihin ovat samat ja eroavat d’Arcqin antamista merkityksistä. Tästä johtuen kontekstin merkitys nousee esiin: huolimatta yhteisistä ihanteista ja yhteisestä sanastosta heidän tarjoamansa ratkaisut ovat erilaisia, koska kontekstit ovat erilaiset. Toisin sanoen, tasavaltalaisuus saa erilaisia muotoja jopa saman aikakauden ja samalla kielellä kirjoittaneiden ajattelijoiden teksteissä. Tasavaltalaisuus ei ole yhtenäinen ajatusrakennelma, päinvastoin saman ideajärjestelmän sisällä ajatukset ja ratkaisut voivat olla hyvin erilaisia vaikka kirjoittajat ovatkin yksimielisiä arvoista ja yleisistä linjoista.

Toinen tutkimuksen mielenkiintoinen huomio on termien "la république", "la patrie" ja "le prince" käyttö tasavaltalaisissa teksteissä. Nämä termit ovat moniselitteisempiä kuin miltä ne vaikuttavat ja tämä osaltaan selittää sen, miksi niiden merkityksiä ei ole aina ymmärretty. Ensinnäkin, tasavaltalaisessa ajattelussa sanan "la patrie" asema on jokseenkin sama kuin kuninkaalla monarkistisessa teoriassa; "la patrie", isänmaa, on kansalaisia yhdistävä side ja niiden yhteisten arvojen symboli, joille kansalaiset vannovat uskollisuutta. Tässä merkityksessä isänmaan ja kansalaisen välinen side ei juurikaan eroa kuninkaan ja hänen alamaistensa välisestä siteestä. Toiseksi, Rousseau käyttää termejä "la république" ja "le prince" laajemmin kuin eräät toiset tasavallan kannattajat: Rousseaun tuotannossa nämä termit eivät ole toisiaan poissulkevia vaan hänen tasavallassaan voi olla ruhtinas. Rousseau asettui tässä samalle kannalle kuin Machiavelli ja ne englantilaiset kirjoittajat, jotka hyväksyivät kuninkaanmurhan mutta eivät halunneet poistaa monarkiaa kokonaan. Verrattaessa Montesquieun ajatuksiin, 1700-luvun ranskalaisen keskustelun tärkeään lähteeseen, Rousseaun termille "le républic" antamana merkitys on laajempi.

Rousseaun ajattelu on osa klassista republikanistista traditiota. Monet Rousseaun ja ranskalaisten republikanistien teemoista löytyvät englantilaisten republikanistien teksteistä. Kuitenkin klassinen republikanismi on vain yhteinen rakennelma tai lähestymistapa niille kirjoittajille, joita kutsumme "klassisiksi republikanisteiksi". Huolimatta yhteisestä kielestä, ajatuksista ja arvoista nämä kirjoittajat esittävät erilaisia ratkaisuja yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Esimerkiksi asennoituminen kaupankäyntiin jakaa republikanisteja ja osoittaa näin kontekstin merkityksen kirjoittajien ehdottamissa ratkaisuissa. Republikanismi ei ole pelkästään kansalaisen käyttäytymismalli, se on myös päämäärä.

Tutkimuksen merkitys perustuu ensinnäkin epätavalliseen aineiston valintaan (so. ranskalaisten sanakirjojen käyttö aikalaistaustan rakentamisessa). Tämän vuoksi tutkimus ei ole vain Rousseau-tutkimus vaan kertoo laajemmin hänen aikansa aatemaailmasta. Toiseksi tutkimus on merkittävä, koska vaikka "kauppaakäyvän ihmisen" -teema oli tärkeä 1700-luvulla sitä ei ole vielä riittävästi tutkittu. Tästä teemasta tutkimusta voidaan myös jatkaa eteenpäin. Ja kolmanneksi, tutkimus antaa viitteitä aatehistoriallisesta taustasta, joka selittää miksi Rousseau monien aikalaistensa tavoin ymmärsi kansalaisen mieheksi ja miksi naiset eivät olleet miesten veroisia kansalaisia tasavallassa.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto