Yliopistologo

LL Jouni Hedmanin keuhkosairauksien alaan kuuluva väitöskirja

A Rapid Methacholine Challenge Test in Patients with Asthmatic Symptoms (Nopea metakoliini-altistustesti astmaattisilla potilailla)

tarkastetaan 13.5.2000 klo 12 lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on dosentti Henrik Riska (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Markku M. Nieminen.

***

Hedman on syntynyt Valkealassa 2.6.1959. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon 1978 Palomäen lukiossa Kouvolassa. Hedman on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1984 ja keuhkosairauksien erikoislääkäriksi Helsingin yliopistosta 1993. Hän on toiminut terveyskeskuslääkärinä Lahden terveyskeskuksessa 1987, apulaislääkärinä (keuhkosairaudet ja sisätaudit) Päijät-Hämeen keskussairaalassa 1988-1990, apulaislääkärinä (keuhkosairaudet) Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa 1990-1992, apulaislääkärinä (sisätaudit) Auroran sairaalassa 1992-1993, apulaisylilääkärinä (keuhkosairaudet) Päijät-Hämeen keskussairaalassa 1993-1998 ja erikoislääkärinä (keuhkosairaudet) Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 1999 lähtien. Hedman on ollut Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen hallituksen jäsen 1998 lähtien.

Hedmanin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 739, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4795-6, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 26, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4796-4, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Jouni Hedman, (03) 247 3103 (työ), (03) 780 5758 (koti), jouni.hedman@pp.inet.fi

TIIVISTELMÄ

Keuhkoputkien yliärtyvyyden mittaaminen metakoliini- tai histamiini-testillä on astmadiagnostiikan ja myös yhä enenmmän astmaattisista oireista kärsivien potilaiden seurannannan keskeisimpiä osia. Viimeaikoina on kiinnitettty erityistä huomiota astman varhaisdiagnostiikkaan, jossa keuhkoputkien yliärtyvyyden mittauksella on suuri arvo selittämään potilaan oireita. Vanhat testit ovat kuitenkin niin paljon aikaa vieviä, ettei testausta käytännössä voida toteuttaa kaikilla potilailla. On olemassa selvä tarve nopeammille ja samalla myös yksinkertaisemmille testeille. Lisäksi on tarvetta suuremmilla annostasoilla tehtäviin yliärtyvyystesteihin huomioiden astman varhaisdiagnostiikan.

Valikoitumattomalla aikuisväestöllä tehdyistä astman ja keuhkoahtauman esiintyvyystöistä on kulunut lähes 30 vuotta. Obstruktiivisten keuhkosairauksien esiintyvyydestä tarvitaan myös erityisesti tietoa arvioitaessa sekä kansallisen astma- että COPD-ohjelman merkitystä. Lisäksi sisäsyntyisen astman esiintyvyydestä ja riskitekijöistä tieto on puutteellista.

Kehittämämme nopea, aiempaa suuremmalla metakoliini-annoksella toteutettu keuhkoputkien yliärtyvyystesti osoittautui yhtä toistettavaksi kuin aiemmat metodit. Käyttämämme pienikokoinen ja halpa turbiinispirometri soveltuu hyvin altistustestien yhteydessä keuhkoputkien supistustaipumuksen mittaamiseen. Testi osoittautui hyödylliseksi astmadiagnostiikassa ja erityinen arvo sillä on kroonisen astman poissulkemisessa potilaan oireiden taustalla. Astmadiagnoosia ilman muita tutkimuksia testillä ei voi kuitenkaan voi tehdä.

Kun tutkimme 230 perättäistä astmaattisin oirein Päijät-Hämeen keuhkosairauksien poliklinikalle tutkimuksiin lähetettyä potilasta, kolmasosalla potilaista oli mitattavissa lisääntynyt keuhkoputkien yliärtyvyys. Keuhkoputkien yliärtyvyydestä kärsivistä potilaista 60 %:lla oli Kelan kriteerit täyttävä astma. Yliärtyvyys liittyi merkittävästi lisääntyneeseen PEF-vuorokausivaihteluun, lisääntyneeseen veren eosinofiilisten tulehdussolujen määrään, madaltuneeseen sekunttikapasiteettiin puhallusarvoissa, positiivisiin allergiatesteihin (prick) ja tämänhetkiseen tupakointiin.

Lääkärin toteaman astman esiintyvyys tutkimassamme valikoitumattomassa aikuisväestössä Päijät-Hämeen keskussairaalan alueella oli 4.4% sekä keuhoahtauman esiintyvyys oli 3.7%. Hengenahdistuksen ja hengityksen vinkunan esiintyvyys viimeisen 12 kuukauden aikana oli 12.8%. Astmaattisissa oireissa alidiagnostiikka on selvää, sillä esim. jopa yli 30 askivuotta polttaneilla oireisilla potilailla vain 25.0%:lla oli keuhkoahtaumadiagnoosi ja vain 41.7%:lla jokin keuhkoputkia tukkeava keuhkosairaus diagnosoituna. Astman riskitekijöinä tutkimuksessamme todettiin allerginen nuha, nenäpolypoosi sekä asetosalisyylihappo-intoleranssi.

Tutkimuksissa käytettiin Tuohilampi-kysymyssarjaa, jonka avulla pystyttiin poissulkemaan oireettomilta potilailta keuhkoputkien yliärtyvyys. Yhdelläkään oireettomalla kontrollilla ei ollut metakoliinitestissä mitattavaa yliärtyvyyttä. Lisäksi tutkittiin seerumin tiettyjen tulehdusarvojen (ECP ja MPO) merkitystä keuhkoputkien yliärtyvyyden kannalta, jolloin todettiin näiden välillä merkittävä yhteys. Yhteyttä lisääntyneen virtsan leukotrieeniE4-erityksen ja keuhkoputkien yliärtyvyyden samoin kuin aiemmissa tutkimuksissa havaittua yhteyttä virtsan lisääntyneen leukotrieeniE4-erityksen ja asetosalisyylihappo-intoleranssin välillä ei voitu osoittaa.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto