Yliopistologo

KTM Heidi Keson yrityksen hallinnon alaan kuuluva väitöskirja

Suomalaisen lentokoneteollisuuden sankarit ja konkarit. Osaamisen diskursiivinen rakentuminen

tarkastetaan 14.1.2000 klo 12 Tampereen yliopiston Pinnin kiinteistön Paavo Koli -salissa, osoitteessa Kehruukoulunkatu 1.

Vastaväittäjänä on professori Iiris Aaltio-Marjosola (Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu). Kustoksena toimii professori Arja Ropo.

***

Keso suorittanut ylioppilastutkinnon 1983 Kalevan lukiossa Tampereella. Keso valmistui kauppatieteiden maisteriksi 1993 Tampereen yliopistosta. Hän on toiminut assistenttina Tampereen yliopistossa 1994-1995 ja opettajana Tampereen yliopistossa vuosina 1995-1998. Vuosina 1996-1998 Keso on toiminut tutkijana ja vuonna 1999 yliassistenttina Tampereen yliopistossa (yrityksen hallinto).

Keson väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 9, Tampereen yliopisto, Tampere 1999. ISBN 951-44-4722-0, ISSN 1456-954X.

Lisätietoja: Heidi Keso, 0400-554 433 (työ), (03) 356 3569 (koti), heidi.keso@uta.fi

 

TIIVISTELMÄ

Osaaminen ja tieto ovat nousseet suosituksi käsitteiksi 1990-luvulla erilaisten julkisten ja yksityisten organisaatioiden tulevaisuuden suunnittelussa ja kehittämiskeskusteluissa. Väitöskirja käsittelee näitä aiheita pureutuen Valmet Lentokoneteollisuuden osaamiskäsityksen rakentumiseen organisaation perustamisajoista vuoteen 1995. Valmet Lentokoneteollisuus voidaan luokitella oppivaksi organisaatioksi, joka on historiansa kuluessa pyrkinyt aina ajanmukaisimpien ja uusimpien oppien mukaisesti kehittämään ja ylläpitämään osaamistaan. Toiminnan alkuvuosikymmenistä lähtien osaamiseksi on yrityksessä määrittynyt vahvasti tieto ja kokemukset lentokoneen rakentamisesta. Erityisesti lentokoneen suunnittelutyöt sekä ilmailuteollisuudelle suunnatut materiaali-innovaatiot on koettu välttämättömiksi korkeatasoisen osaamisen kehittämisessä ja ylläpitämisessä.

Tutkimuksessa ilmeni, että Valmet Lentokoneteollisuudessa vallalla ollut vahva näkemys osaamisestaan on asettanut myös esteitä organisaation osaamisen kehittämiselle. Tämän tuo esiin tutkimuksessa käytetty diskursiivinen näkökulma. Perinteiset liiketaloustieteelliset osaamistutkimukset ovat jättäneet vähälle huomiolle, millaisia merkityksiä organisaation jäsenet itse antavat osaamiselle kuvatessaan yrityksen liiketoiminnan tapahtumien kulkua esimerkiksi historiikeissa, tiedotusmateriaaleissa ja haastatteluissa. Diskursiivinen tutkimusote mahdollistaa nimenomaisesti pureutumisen organisaatiossa kulloinkin vallitseviin näkemyksiin osaamisesta. Organisaation omat osaamismääritelmät ovat tärkeitä siksi, että niihin paneutumalla on mahdollista ymmärtää, miten organisaatio rakentaa osaamistaan. Valmet Lentokoneteollisuudelle tyypillistä oli kiinnittyminen lentokoneeseen tuotteena, minkä seurauksena eri aikoina tapahtunut muiden tuotteiden valmistaminen nähtiin hyödyttömänä, jopa vahingollisena, osaamisen kehittämiselle. Samoin yrityksessä muille toimialoille kuin ilmailuteollisuuteen kehitetyt innovaatiot torjuttiin siksi, että niiden katsottiin pikemminkin syövän kehitystoiminnan resursseja kuin lisäävän elintärkeää liiketoiminnan perusosaamista. Tällöin voidaan sanoa, että Valmet Lentokoneteollisuuden vahva näkemys osaamisestaan esti erilaisten liiketoimintamahdollisuuksien kehittämisen, vaikka maailmanlaajuisen ilmailuteollisuuden muutosten seuraukset yrityksen liiketoimintaan olivat organisaatiossa hyvin tiedossa.

Osaamisnäkemysten selvittämiseksi on keskeistä purkaa organisaatiossa osaamista määrittävät näkemykset. Tutkimus nostaa esiin kokemuksen tärkeyden ja jatkuvien kehollisten kokemusten hankkimisen keskeisyyden osaamisen synnyttäjänä ja kehittäjänä. Kehollisuuden korostuminen oli ristiriidassa organisaatiossa käyttöönotetun laatuajattelun kanssa, jossa tuotantoprosessien heikko lenkiksi määrittyi ihminen ja hänen toimintansa. Laadun kehittämisessä pyritään siirtämään ihmisten osaaminen teknisiksi prosesseiksi, jotka ideaalitilanteessa toimisivat ilman ihmistä. Tutkimuksessa vahvistui ymmärrys siitä, että organisaatiolle tärkeää osaamista ei voi synnyttää ja uudistaa ilman ihmisten kehollisia kokemuksia, joita yllämainittu ihannelaatuprosessi yrittää poistaa. Kehollisuus kiinnittää osaamisen myös aikaan. Osaamisen kehittyminen vaatii keskeytymätöntä kokemusten keräämistä, joka vaatii oman aikansa. Tämän hetkinen tehokkuusajattelu perustuu ajatukseen, että kehollisia kokemuksia voi rajattomasti nopeuttaa ja ongelmattomasti siirtää. Kärjistettynä osaamista pyritään kehittämään palkkaamalla nuoria ja innokkaita iäkkäämpien ja kokeneempien sijaan. Tällöin unohdetaan, että osaaminen kiinnittyy kokemuksiin ja tietoihin, joita vain aika elettynä elämänä ja tehtyinä töinä tuo tullessaan. Valmet Lentokoneteollisuudessa lentokoneen rakentamisen osaaminen rapautui, kun organisaation jäsenillä ei ollut enää mahdollisuutta saada kokemuksia lentokoneiden suunnittelusta ja rakentamisesta.

Kehollisten kokemusten ohella organisaation osaamista määrittelevät keskeisesti organisaation jäsenten, erityisesti johdon, näkemykset tiedosta. Ne ilmenevät käsityksinä siitä, mikä tekeminen on oikeaa ja välttämätöntä osaamisen synnyttämiseksi, mitä tekemistä väheksytään ja pidetään tarpeettomana osaamisen kannalta sekä millä tavoin ja mistä organisaation tulee hankkia tarpeellista tietoa osaamisensa kehittämiseen. Tutkimuksessa ilmeni, että organisaatiossa on erilaisia näkemyksiä tiedosta, jolloin on ilmeistä, että tieto ei ole neutraalia ja kaikille sama. Tutkimusajanjaksolla näkemyksiä organisaation osaamisesta muokkasivat toimialalla ja laajemminkin kulttuurissa vallinneet käsitykset, joista Valmet Lentokoneteollisuudelle merkittäviä olivat kansallisuus, turvallisuus, kansainvälisyys ja laatu. Vallalla oleva näkemys on usein johdon käsitys osaamisesta. Jotta vahvasta käsityksestä ei tulisi este organisaation osaamisen kehittämiselle, on tärkeää että yrityksen johto ymmärtää tiedon, ja siten osaamisen, konstruktiivisen rakentumisprosessin. Yksi lähtökohta on purkaa organisaation osaamisnäkemystä kiinnittämällä huomiota vallalla oleviin ajattelumalleihin ja niiden vastakohtiin. Näin voidaan löytää nykyisestä ajattelumallista poissuljetut tavat ajatella ja toimia sekä antaa tilaa aikaisemmasta poikkeaville tulevaisuuden vaihtoehdoille. Samalla tulevat näkyviksi osaamiseen kytkeytyvät itsestään selvät arvojärjestykset, joita hyvin vaikea nähdä ilman tietoista paneutumista asiaan. Osaamisnäkemysten eronteoilla ja arvojärjestyksillä on näin ollen seurauksia organisaation sekä päivittäiseen toimintaan että tulevaisuuden suunnitteluun.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto