Yliopistologo

FM Pekka Valtosen sosiologian/sosiaaliantropologian alaan kuuluva väitöskirja

The Politics of Agrarian Transformation in Mexico (Meksikon agraarisektorin muutoksen politiikkaa)

tarkastetaan 12.5.2000 klo 12 Tampereen yliopiston Attilan kiinteistön luentosalissa B 661, osoitteessa Yliopistonkatu 38.

Vastaväittäjänä on professori Dick Papusek (Rijksuniversiteit Groningen, Holland). Kustoksena toimii akatemiaprofessori Ulla Vuorela.

***

Valtonen on syntynyt Helsingissä 26.7.1957. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon 1976 Helsingin lyseossa. Valtonen on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1990. Hän on toiminut tutkijana Renvall-instituutissa Helsingin yliopistossa 1991-1992, sosiaaliantropologian assistenttina Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian laitoksella useaan otteeseen vuosina 1992-1997, tutkijana Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian laitoksella useaan otteeseen vuosina 1993-1999 (rah. Suomen Akatemia, Tampereen yliopiston Tukisäätiö, WIDER-instituutti) ja Latinalaisen Amerikan tutkimuksen assistenttina Renvall-instituutissa Helsingin yliopistossa vuodesta 1999 lähtien.

Valtosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Academia Scientiarum Fennica/Humaniora, Suomalainen Tiedeakatemia 2000. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 39, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4830-8, ISSN 1456-954X.

Lisätietoja: Pekka Valtonen, (09) 191 24 109 (työ), (03) 2130 977 (koti), pekka.valtonen@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Väitöskirjassa tutkitaan Meksikon agraarisektorin rakenteellisia muutoksia viime vuosikymmenten ajalta, erityisesti pientalonpoikaisen ns. subsistenssisektorin näkökulmasta. Tavoitteena on selittää ja ymmärtää erityisesti 1980-luvun lopulta Carlos Salinasin presidenttikaudelta alkanutta maatalouden nopeaa rakennemuutosta, joka huipentui 75 vuotta jatkuneen maareformin lopettamiseen perustuslain muutoksella 1991 ja siirtymiseen vapaakauppaan Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa vuonna 1994. Tutkimuksessa osoitetaan, että ns. "salinastroika" (rinnastuen Venäjän samanaikaiseen perestroikaan) ei ollut äkillinen politiikan muutos, vaan pitkään jatkuneen, järjestelmällisen agraaripoliittisen linjan loppuhuipennus.

Lisäksi tutkimuksessa katsotaan Meksikon pientalonpoikien erilaisia sopeutumis- tai vastarintastrategioita virallisen agraaripolitiikan ja kaupalliseen suurtuotantoon pyrkivän agrokapitalismin vaikutuksia vastaan. Siirtolaisuus ja osittainen palkkatyö perhesyklin niin salliessa ovat sopeutumisstrategioita, organisoituminen omiin tuottajaorganisaatioihin on sekä sopeutumis- että vastarintastrategia markkinoiden ehtojen muutoksiin, oikeusprosessien aloittaminen ja jopa aseellinen kapina (Chiapasin kapinaliike) puolestaan selvemmin vastarintastrategioita.

Lähdeaineistona tutkimuksessa ovat agraari- ja kauppapoliittiset dokumentit, tilastot, presidenttien vuosipuheet jne. sekä laaja tutkimuskirjallisuus. Teoreettiselta kannalta työssä pyritään osoittamaan, että talonpoikaistutkimuksen (peasant studies) hellimä ajatus Latinalaisen Amerikan agraarisektorin ns. duaalitaloudesta, jossa kaupallisesti suuntautunut suurtuotanto ja pientalonpoikien omavaraistuotanto ovat laadullisesti erilaisia järjestelmiä ja jossa pientalonpojat toimivat kapitalismin ulkopuolella vain satunnaisesti siihen kytkeytyen, vääräksi. Pientalonpojat toimivat kapitalismin puitteissa, markkinoiden ja ulkoisten yllykkeiden ehdoilla ja ovat myös niiden pelisäännöistä tietoisia. Normatiivinen johtopäätös onkin, että pientalonpoikien häviäminen ei ole väistämätöntä, vaikka heistä huomattava osa joutuukin maatalouden rakennemuutoksen uhreiksi ja siirtymään muihin toimeentulomuotoihin.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto