Yliopistologo

FM Maarit Myllyperkiön kliinisen kemian/hematologian alaan kuuluva väitöskirja

Irradiation-induced DNA strand breaks in normal hematopoietic cells and in chronic lymphocytic leukemia. A comet assay study of DNA repair (Sädetyksen aiheuttamat DNA:n ketjukatkokset normaaleissa hematopoieettisissa soluissa ja kroonisessa lymfaattisessa leukemiassa. Komeettamenetelmätutkimus DNA:n korjauksesta)

tarkastetaan 2.6.2000 klo 12 Finn-Medin auditoriossa, osoitteessa Lenkkeilijäntie 6.

Vastaväittäjänä on emeritusprofessori Tapio Rytömaa. Kustoksena toimii professori Juhani Vilpo.

***

Myllyperkiö on syntynyt Nurmijärvellä 16.9.1972. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon 1991 Simonkylän lukiossa Vantaalla. Myllyperkiö on valmistunut filosofian maisteriksi 1996 Jyväskylän yliopistosta. Hän on toiminut tutkijana TAYS:n Molekyylihematologian laboratoriossa (Kliinisen kemian yksikkö) 1994-1999 ja biologina TAYS:n IVF-laboratoriossa (Naistenklinikka) 1997 alkaen.

Myllyperkiön väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 750, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4823-5, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 36, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4824-3, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Maarit Myllyperkiö, (03) 247 5020 (työ), mmyllyperkio@tays.fi

TIIVISTELMÄ

Ionisoiva ja UV-säteily aiheuttavat solujen DNA:han vaurioita. Ionisoiva säteily aiheuttaa monenlaisia DNA:n emäs- ja sokerivaurioita, mutta vi katkaista DNA-säikeen suoraankin. UV-säteily aiheuttaa DNA:n kaksoiskierteistä rakennetta vääntäviä vaurioita. Korjaamattomina nämä vauriot voivat aiheuttaa mutaatioita sekä vaikuttaa syövän syntyyn. DNA-vaurioiden tehokas korjaus onkin ensiarvoisen tärkeää eliön elinkyvyn ylläpitämiseksi. Soluilla on eri keinoja vaurioiden korjaamiseen. Tärkeimmät ovat nuklotidiekskiisiokorjaus (NER) ja emäsekskiisiokorjaus (BER). Ionisoivan säteilyn aiheuttamat DNA-vauriot soluissa korjaa BER ja UV-säteilyn aiheuttamat vauriot korjaa NER. UV-säteily ei katkaise DNA-säiettä suoraan, vaan ketjun katkeaminen tapahtuu osana korjaustapahtumaa.

Komeettamenetelmä on metodi, jolla voidaan tutkia DNA:n yhden ja kahden ketjun katkoksia yksittäisissä spesifisesti erotelluissa soluissa. Menetelmän etuja ovat nopeus, visuaalisuus ja hyvä toistettavuus. Komeettamenetelmällä voidaan myös tutkia erittäin pieniä solupopulaatioita. Menetelmä on oivallinen työkalu tutkittaessa DNA:n eri korjausreittejä. Tämä on mahdollista silloin, kun DNA-vaurio aiheutetaan tunnetusti, esimerkiksi säteilyllä, jolloin tiedetään, mitä korjausreittiä solu käyttää muodostuneen vaurion korjaamiseen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ionisoivan ja UV-säteilyn aiheuttamien DNA:n yhden ja kahden ketjun katkosten muodostumista ja korjaantumista ihmisen normaaleissa kypsissä verisoluissa: lymfosyyteissä ja granulosyyteissä, epäkypsissä luuytimen soluissa ja luuytimen CD34+ kantasoluissa sekä kroonisen lymfaattisen leukemian leukeemisissa soluissa. Ionisoivan säteilyn aiheuttamien DNA:n ketjukatkosten muodostuminen ja korjaantuminen oli yllättävän samankaltainen kaikissa tutkituissa solutyypeissä. Luuytimen CD34+ kantasolut osoittautuivat kypsempiä luuytimen soluja tehokkaammiksi suuren UV-säteilyannoksen aiheuttamien vaurioiden korjaajiksi. Leukeemisissa soluissa todettiin normaaleista soluista poikkeava DNA:n korjaantuminen UV-sädetyksen jälkeen. 24 tunnin kuluttua sädetyksestä solut olivat muodostaneet kaksi ryhmää, joista toisessa solut olivat apoptoottisia. Näiden kuolevien solujen osuus saattaa olla yksi määräävä tekijä potilaiden sädeherkkyydessä. On mahdollista, että tämänkaltainen tieto auttaa tulevaisuudessa kehittämään uusia kroonisen lymfaattisen leukemian hoitomuotoja.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto