Yliopistologo

KTL Hanna Lehtimäen yrityksen hallinnon alaan kuuluva väitöskirja

Strategiatarina kaupungista ja sen toimijoista

tarkastetaan 26.5.2000 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, osoitteessa Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä on professori Raimo Lovio (Helsingin kauppakorkeakoulu). Kustoksena toimii professori Arja Ropo.

***

Lehtimäki on syntynyt Kotkassa 4.7.1965. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon 1984 Langinkosken lukiossa Kotkassa. Lehtimäki on valmistunut kauppatieteiden lisensiaatiksi 1996 Tampereen yliopistosta. Hän on toiminut projektitutkijana Tampereen yliopistossa Pirkanmaan liiketaloudellisessa tutkimuskeskuksessa 1991-1993, vierailevana tutkijana, University of Toronto, Ontario, Canada 1993-1996, yliassistenttina Tampereen yliopiston yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitoksella vuosina 1998 ja 1999 sekä Graduate School -tutkijana, Finnish Center for Service and Relationship Management (FCSRM), Tampereen yliopisto, Yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitos vuosina 1998, 1999 ja 2000.

Lehtimäen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 746, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4815-4, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 32, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4816-2, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Hanna Lehtimäki, (03) 215 7950 (työ), 050-590 2220 (koti), hanna.lehtimaki@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Tutkimus tarkastelee strategian tekemistä ja strategia-ajattelua kaupunkien ja maakuntien toiminnassa. Tutkimus tekee suomalaisittain ja kansainvälisestikin uutta liiketaloustieteellistä tutkimusta. Mielenkiinnon kohteena on, minkälaiseksi strategia-ajattelu tekee kaupunkia ja sen toimijoita. Tutkimusaineistona on Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan maakuntaliiton strategia-asiakirjat ja virkamiesten haastattelut.

Hanna Lehtimäen tutkimus osoittaa, kuinka nykyinen strategia-ajattelu on yksiäänistä. Se vaientaa erilaiset äänet ja ymmärrykset siitä, mikä kaupungin toiminnassa ja tulevaisuudessa on tavoiteltavaa ja mikä taas pois heitettävää. Yksiääninen strategia-ajattelu on vaihtoehdotonta. Se lyö lukkoon ymmärryksen siitä, minkälaista on hyvä strategian tekeminen ja minkälaisia strategiaan liittyviä tehtäviä kaupungin eri toimijoille kuuluu. Yksiääninen strategia vaikuttaa niin strategian laatijoiden kuin muidenkin kaupungin toimijoiden ajatuksiin siitä, minkälaista tulevaisuutta kaupungille on hyvä suunnitella ja miten sitä on hyvä tehdä.

Kaupunki- ja maakuntaorganisaatiot toimivat moniäänisissä ja monimuotoisissa toimintaympäristöissä. Kaupunkisuunnittelussa korostetaankin osallistuvia malleja ja pohditaan, miten mahdollisimman moni kaupungin toimija voisi tulla aidosti kuulluksi yhteisessä päätöksenteossa. Strategioiden laatijat, kaupungin ja maakunnan johto, ovat haastavan tehtävän edessä. Lapset haluavat lisää puistoja, autoilijat nopeampia kulkureittejä, nuoriso lisää vapaa-ajan tiloja samalla, kun yritykset haluavat kaupungin, joka houkuttelee osaavaa henkilöstöä. Strategia, jossa monenlaiset ajatukset kaupungista ja sen tulevaisuudesta tulevat huomioiduksi, edellyttää uudenlaista strategia-ajattelua.

Ratkaisuksi on kehitetty sinänsä arvokkaita keskustelufoorumeja ja vuorovaikutusmahdollisuuksia, jotka eivät kuitenkaan yksin edistä osallistuvaa suunnittelua ja kaupunkilaisten äänten kuulumista strategian tekemisessä. Tehdessään ylimmästä johdosta ja asiantuntijoista osaajia yksiääninen strategia-ajattelu tekee samalla muut niiksi, joilla on vähemmän tietoa ja jotka esittävät yksittäisiä mielipiteitä verrattuna asiantuntijoiden analyyttiseen faktatietoon. Määrittyessään yksittäisten mielipiteiden esittäjiksi kaupunkilaisilla on vaikeus saada ääntään kuuluville strategisessa päätöksenteossa, vaikka keskustelutilaisuuksia olisi paljon.

Hanna Lehtimäen tutkimus kehittää uutta moniäänistä vuoropuhelumallia strategian tekemiseen. Vuoropuhelumalli korostaa, että kaupunki on moniääninen ja että strategian tekemisen tavoitteena voi olla monet eri päämäärät. Vuoropuhelumalli kutsuu keskustelemaan strategian tekemisen nykykäytännöistä ja rohkaisee esittämään entä jos -kysymyksiä. Esimerkiksi: 'Entä jos strategian tekemiseksi alettaisiinkin kutsua tutustumista viisilapsisen perheen arkeen johdon strategiapalavereiden ohella?' tai 'Entä jos kaupunkilaiset tai jopa lapset ymmärrettäisiin strategia-asiantuntijoiksi tutkijoiden ja johtajien ohella?'. Vuoropuhelustrategia korostaa, että huomiota tulee kiinnittää siihen, minkälaisten ennakko-oletusten varassa strategioita tehdään ja minkälaisia toimintamahdollisuuksia strategia-ajattelu tarjoaa kaupungin eri toimijoille.

Liiketaloustieteellinen strategia-ajattelu kaupungeissa
Kaupungit ja maakunnat ovat yritysten tapaan tehneet 80-luvulta asti tulevaisuuteen tähtääviä strategioita. Kunnallisten strategioiden tekeminen on osa globaalia taloutta ja Euroopan yhteisön kehittymistä, jossa kaupunkien ja maakuntien välisessä kilpailussa menestyminen on tärkeää. Tutkimukseni pohtii strategia-ajattelun ennakko-oletuksia ja tarkastelee, minkälaista tarinaa strategia kertoo kaupungista ja sen toimijoista. Tutkimukseni osoittaa, kuinka nykyinen strategia-ajattelu vaientaa tehokkaasti erilaiset äänet ja ymmärrykset kaupungin toiminnasta ja tulevaisuudesta, ja kuinka strategia-ajattelu toimii yli ja ohi strategioita tekevien päättäjien.

Tutkimusaineistona on Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan maakuntaliiton strategia-asiakirjat ja strategia-asiakirjojen laatimisessa mukana olleiden virkamiesten haastattelut. Tutkimukseni on poikkeuksellinen liiketaloustieteen tutkimus, koska se tarkastelee on liiketaloustieteellistä ilmiötä julkisessa organisaatiossa. Tutkimukseni edustaa strategiatutkimuksessa uutta konstruktionistista lähestymistapaa, jossa mielenkiinnon kohteena on, minkälaiseksi kielenkäytännöt tekevät kertomisen kohdettaan.

Kaupunki on monimuotoinen toimintaympäristö, jossa eri toimijat pyrkivät saamaan äänensä kuuluville. Kaupungit ja maakunnat kehittävätkin yritysmaailmasta tuttua strategia-ajattelua vastaamaan omia tarpeitaan. Kaupunkien ja maakuntien strategioiden yhteydessä keskustellaan osallistuvasta suunnittelusta ja siitä, miten mahdollisimman moni kaupungin toimija tulisi kuulluksi yhteisessä päätöksenteossa. Strategioiden laatijat, kaupungin ja maakunnan johto, ovat haastavan tehtävän edessä, kun lapset haluavat lisää leikkipaikkoja ja puistoja, autoilijat nopeampia kulkureittejä ja leveämpiä kaistoja ja nuoriso lisää tilaa ja paikkoja illanviettoon kaupungilla. Se, että monenlaiset ajatukset kaupungista ja sen tulevaisuudesta tulevat huomioiduksi, edellyttää uudenlaista strategia-ajattelua.

Nykyisen strategia-ajattelun yksiäänisyys
Tutkimukseni osoittaa, kuinka nykyinen strategia-ajattelu on yksiäänistä. Se lyö lukkoon yhdenlaisen ymmärryksen siitä, minkälaista on hyvä strategian tekeminen ja minkälainen on kaupungin ja maakunnan toivottu tulevaisuus. Samalla se sulkee pois muut mahdolliset vaihtoehdot. Strategia-ajattelun yksiäänisyys näkyy siinä, että samat mallit näyttävät päteviltä niin maailman suurissa metropoleissa ja yrityksissä kuin pienemmissäkin paikallisissa puitteissa.

Yksiääninen strategia-ajattelu ei kovin helposti mahdollista muiden kuin johtajien ja asiantuntijoiden osallistumisen kaupungin ja maakunnan strategioiden laatimiseen. Strategian laatiminen on itsestään selvästi asiantuntijuutta vaativa ylimmän johdon tehtävä. Samalla muille määrittyy toteuttajan tai osallistujan toimija-asema. Näin strategia-ajattelu tuottaa vastakkainasettelua strategia osaajien eli kaupungin päättäjien, ja strategian toteuttajien eli ei yhtä paljon tietävien kaupunkilaisten välille.

Yksiääninen strategia-ajattelu tekee luonnolliseksi ajatuksen siitä, että kaupungin virkamiehet, valtuustojohtajat ja asiantuntijat puhuvat faktatietoa, kun taas kaupunkilaiset ja rivivaltuutetut esittävät yksittäisiä mielipiteitä. Yksittäisten mielipiteiden esittäjät määrittyvät strategisesti ei-tärkeiksi toimijoiksi. Heidän on vaikea saada ääntänsä kuuluville kaupungin päätöksenteossa.

Strategia-ajattelu asettaa odotuksia ei vain strategian toteuttajien vaan myös strategioiden laatijoiden toiminnalle. Strategioiden laatijoina kaupungin päättäjiltä odotetaan laajaa strategista taitotietoa, strategiasanaston hallitsemista, kyvykkyyttä tehdä objektiivisesti harkittuja päätöksiä ja mahdollisuutta syventyä kaupungin ja sen tulevaisuuden analyyttiseen tarkasteluun. Tällainen ymmärrys asiantuntijuudesta ei jätä tilaa edes asiantuntijoiden omille tulkinnoille siitä, mitä on olla asiantuntija ja kaupungin päätöksentekijä. Kuitenkin Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan maakuntaliiton virkamiesten omat kertomukset strategian tekemisestä ovat monivivahteisia ja tuovat esille monenlaisia ymmärryksiä siitä, mitä on olla strategia-asiantuntija. Näissä tarinoissa asiantuntija saa olla epävarma ja erehtyväinen. Hän on kiinnostunut keskusteluista muiden kanssa ja halukas kuulemaan muiden ajatuksia sekä valmis esittämään omia mielipiteitään. Tällainen ymmärrys asiantuntijuudesta sallii sen, että myös kaupunkilaiset ja rivivaltuutetut hyväksytään strategia-asiantuntijoiksi.

Tutkimukseni osoittaa, että osallistuvaa suunnittelua ja kaupunkilaisten kuulemista eivät edesauta pelkästään keskustelufoorumeiden ja -tilaisuuksien järjestäminen ja vuorovaikutuksen lisääminen kaupungin eri toimijoiden välillä. Huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, minkälaisiin toimija-asemiin kaupungin eri toimijat määrittyvät kaupungin toimintaa ja päätöksentekoa ohjaavassa strategia-ajattelussa.

Vuoropuhelustrategia esittää kysymyksen 'Entä jos?'
Tutkimukseni ehdottaa, että strategiaa kehitettäisiin moniäänisempään vuoropuhelua korostavaan suuntaan. Tällöin lähtökohdaksi otetaan, että maailma ei näyttäydy kaikille samana. Olennaista on hyväksyä erilaisten toimijoiden mukanaan tuoma moninaisuus. Huomio kiinnittyy strategian kielenkäytäntöihin ja siihen, miten asioita nimetään. Esimerkiksi osallistumisen ohella voidaan alkaa puhua yhdessä tekemisestä. Osallistuminen tuottaa helposti ymmärryksen siitä, että on jo olemassa rajattu tapahtuma tai tilanne, johon osallistutaan. Kutsuttaessa ihmisiä mukaan he määrittyvät joko osallistujiksi, jolloin he toimivat järjestäjän toivomalla tavalla tai nurisijoiksi, jotka tulevat mukaan, mutta eivät ole kovin innostuneita tapahtumasta. Osallistuminen määrittää myös passiiviset, eli ne, jotka eivät vastaa osallistumisen kutsuun. Yhdessä tekemisestä puhuminen puolestaan mahdollistaa tilanteen, jossa kukin toimija tulee mukaan omista lähtökohdistaan ja omilla ehdoillaan.

Vuoropuhelustrategia edellyttää, kaikki toimijat kiinnittävät huomiota strategia-ajattelun ennakko-oletuksiin, joita tulevat toteuttaneeksi omassa toiminnassaan. Näitä toimijoita ovat niin ne, jotka määrittyvät strategia-asiantuntijoiksi kuin nekin, jotka määrittyvät strategian toteuttajan, strategiajattelua ymmärtämättömän tai jopa passiivisen asemaan. Strategia-asiantuntijoina kaupungin johtajilta, tutkijoilta ja konsulteilta edellytetään kykyä ja halua analyyttiseen itsereflektioon. Heidän tulisi pohtia, miten heidän asiantuntija-asemansa määrittyy ja minkälaisia mahdollisuuksia heille tarjoutuu strategian tekemiseksi toisin. Strategian toteuttajina kaupunkilaisilta ja kaupungin ja maakunnan muilta sidosryhmiltä edellytetään, että myös he ovat valmiita muuttamaan ajatteluaan siitä, mitä he odottavat johtajilta ja toisaalta minkälaista vastuuta he itse ovat halukkaita ottamaan yhteisen tulevaisuuden tekemisestä.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto