Yliopistologo

LL Tarja Rautasen lastentautiopin alaan kuuluva väitöskirja

Oral rehydration therapy of childhood diarrhoea in Finland (Oraalinen rehydraatio lasten ripulitaudin hoidossa Suomessa)

tarkastetaan 2.6.2000 klo 12 lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on M.D., Dr Med. Sci. Anders Paerregaard (Department of Paediatrics, H:s Hvidovre Hospital). Kustoksena toimii professori Mikael Knip.

***

Rautanen on syntynyt Tampereella 15.3.1957. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon 1976 Tampereen yhteislyseossa. Rautanen on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi 1982 yliopistosta ja lastentautien erikoislääkäriksi 1988 Tampereen yliopistosta. Hän on toiminut apulaislääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 1984-1988, apulaisasiantuntijana (WHO, Filippiinit) 1989-1991 ja osastonlääkärinä Jorvin sairaalassa 1991 lähtien.

Rautasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 757, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4844-8, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 43, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4845-6, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Tarja Rautanen, (09) 8618 15459 (työ), (09) 859 3739 (koti), tarja.rautanen@jorvi.ushp.fi

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksessa selvitettiin neljässä kliinisessä tutkimuksessa Suomeen soveltuvan ripulijuoman optimaalista koostumusta, erityisesti sokeripitoisuutta ja osmolariteettia, sekä suun kautta annetun nesteytyksen ja maitohappobakteerivalmisteen (LGG:n)yhteiskäyttöä. Neuvolakyselytutkimuksella pyrittiin selvittämään lasten ripulintaudin kotihoitokäytäntöjä sekä tilastotietojen perusteella arvioimaan ripulitaudin merkittävyyttä lasten sairastuvuuden aiheuttajana Suomessa.

Tuloksista voidaan päätellä, että ripulijuoman nesteytysominaisuudet paranevat, mikäli sokeripitoisuutta "kevennetään" lähelle tasoa 84 mmol/l ja osmolariteettia lähelle 224 mosmol/l. Suomalaisen ripulijuoman koostumus on muutettu löydöksiä vastaavaksi.

Suun kautta annettava "kevennetty" ripulijuoma ja LGG lyhensivät kumpikin itsenäisesti ripulin kestoa. Hoidoilla oli myös merkittävä yhteisvaikutus. LGG:n teho oli paras, jos hoito annettiin nestehoidon alussa. Mahdollisesti kerta-annos LGG:tä on riittävä.

Lasten ripulitaudin kotihoitokäytännöt ovat selvästi parantuneet 20 viime vuoden aikana. Vuonna 1978 sairaalaan otetuista ripulilapsista vain 3% oli saanut kotona ripulijuomaa, vastaava luku oli 70% vuonna 1996. Ripulijuoman käyttöaste kotihoidossa oli vielä suhteellisen alhainen 37%. Paastottaminen oli jyrkästi vähentynyt 67%:n tasolta vuonna 1978 seitsemään prosenttiin nykyisessä tutkimuksessa.

Lasten ripulikuolleisuus Suomessa on edelleen vähentynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Yli puolet kuolemista tapahtuivat kotona tai matkalla sairaalaan, korostaen tehokkaan kotihoidon ja oikein ajoitetun hoitoonhakeutumisen tärkeyttä.

Ripuliin sairastuvuus on pysynyt ennallaan tai mahdollisesti hieman lisääntynyt vuosina 1985-1995. Samaan aikaan keskimääräinen ripulin hoitoaika sairaalassa on lyhentynyt vuorokaudella osoituksena suun kautta annettavan nestehoidon ja keskeytymättömän ruokinnan tehokkuudesta. Tehostunut ripulin hoito ja parantunut yleinen hygieniataso eivät enää vähennä ripuliin sairastuvuutta Suomessa. Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan muita toimenpiteitä, kuten esimerkiksi rotavirusrokotteen liittäminen rokotusohjelmaan.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto