Yliopistologo

LL Timo Rinteen anestesiologian alaan kuuluva väitöskirja

Blood cardioplegia and certain adjuvants during myocardial revascularisation (Verta sisältävä sydämen suojausliuos ja eräät lisälääkkeet sepelvaltimo-ohituksen aikana)

tarkastetaan 31.5.2000 klo 12 lääketieteen laitoksen K-rakennuksen suuressa luentosalissa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on vt. professori, dosentti Jouko Jalonen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii vt. professori, dosentti Päivi Annila.

***

Rinne on syntynyt Tampereella 6.1.1954. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Sammon yhteislyseossa Tampereella 1973. Rinne on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi 1979 Tampereen yliopistosta ja anestesiologian erikoislääkäriksi 1986 Turun yliopistosta. Hän on toiminut apulaislääkärinä (anestesiologia) Turun yliopistollisessa sairaalassa 1982-1986 ja osastonlääkärinä (anestesiologia) Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuodesta 1986 lähtien.

Rinteen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 754, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4835-9, ISSN 1455-1616.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Timo Rinne, (03) 247 6052 (työ), (03) 253 3053 (koti), timo.rinne@pp.fimnet.fi

TIIVISTELMÄ

Väitöskirjassa on tutkittu sydämen suojausta sepelvaltimoleikkauksissa, joissa potilaan sydän joudutaan pysäyttämään kirurgisen työskentelyn mahdollistamiseksi. Kahdessa osatutkimuksessa verrattiin suojausmenetelmien kahta päätyyppiä ja niiden vaikutuksia veren koostumukseen; kolmessa jälkimäisessä tutkimuksessa eri lisäaineiden vaikutusta suojaustehoon käytettäessä verta sisältävää suojausmenetelmää. Tutkimukseen osallistui 278 Tampereen yliopistollisen sairaalan potilasta, jotka tulivat joko suunnitellusti tai akuutin rintakivun takia sepelvaltimoleikkaukseen. Kaikissa osatutkimuksissa vertailuryhmät satunnaistettiin, kahdessa jälkimäisessä käytettiin lisäksi lumelääkitystä ja sokkoutusta. Suojausmenetelmiä verrattiin rekisteröimällä sydänsähkökäyrän muutoksia ja sydämen käynnistyvyyttä leikkauksen jälkeen sekä mittaamalla sydämen kudosvaurion merkkiaineiden (kreatiinikinaasi, troponiinit, myoglobiini) vapautumista.

Verta sisältävä suojausmenetelmä osoittautui vähentävän merkkiaineiden vapautumista ja parantavan sydämen käynnistyvyyttä verrattuna suolaliuospohjaiseen menetelmään. Tutkimustulos antoi tukea verimenetelmän valinnaksi ensisijaiseksi suojausmenetelmäksi. Veripohjainen menetelmä ei vaikuttanut haitallisesti veren punasoluihin tai muuhun veren koostumukseen.

Kolmessa muussa osatyössä tutkitut lisäaineet (lidokaiini, adenosiini, esmololi) eivät tuoneet selvää lisätehoa veripohjaiseen suojausmenetelmään. Tutkimustulokset kuitenkin mahdollistavat näiden lisäaineiden jatkotutkimukset tutkimusasetelmia tai annostelua kehittämällä. Uusia kudosvaurion merkkiaineita (troponiinit) ei ole aikaisemmin käytetty laajasti leikkauspotilailla sydänvaurion arviointiin, joten näistä saatiin tutkimuksissa merkittävää kokemusta. Lisäksi havaittiin osatutkimuksien keskinäisessä vertailussa koko tutkimuskauden aikana tapahtunut sydänvaurion sekä sydämen ja verenkierron tukilääkityksen tarpeen vähentyminen. Tämä suotuisa kehitys tapahtui huolimatta samanaikaisesta leikkauspotilaiden keski-iän huomattavasta noususta ja sydämen suorituskyvyn laskusta.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto