Yliopistologo

KL Taina Huurteen sosiaalipsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja

Psychosocial development and social support among adolescents with visual impairment (Näkövammaisten nuorten psykososiaalinen kehitys ja sosiaalinen tuki)

tarkastetaan 16.6.2000 klo 12 terveystieteen laitoksen luentosalissa, osoitteessa Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on dosentti Jorma Kokkonen (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Päivi Rantanen.

***

Huurre on syntynyt Taivalkoskella 4.1.1963. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Taivalkosken lukiossa 1982. Huurre on valmistunut laboratoriohoitajaksi Oulun sairaanhoito-oppilaitoksesta 1984 ja kasvatustieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1997. Hän on toiminut tutkimusapulaisena ja apulaistutkijana 1989-1991 Kansanterveyslaitoksen mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osastolla, tutkimussihteerinä Näkövammaisten keskusliitto ry:ssä 1991-1995, Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella tutkijakoulutettavana vuonna 1999 sekä apulaistutkijana ja tutkijana Kansanterveyslaitoksen mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osastolla vuodesta 1995 lähtien.

Huurteen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 756, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4841-3, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 42, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4842-1, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Taina Huurre, (09) 4744 8398 (työ), (09) 507 1663 (koti), taina.huurre@ktl.fi

TIIVISTELMÄ

Pitkäaikaissairaus tai vammaisuus voi olla nuoruusiässä stressitekijä ja vaikeuttaa nuoruusiän kehitystä. Monilla näkövammaisilla lapsilla ja nuorilla on todettu esiintyvän psykososiaaliseen kehitykseen liittyviä ongelmia. Vammaisuus ei ole kuitenkaan välttämättä myönteisen kehityksen este. Onnistuneessa kehitysprosessissa, toisten ihmisten tukemana vammaiset nuoret voivat kehittyä tasapainoisiksi ja vahvoiksi ihmisiksi. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tutkia näkövammaisten nuorten psykososiaalista kehitystä normaalisti näkevien ja kroonisesti sairaiden ikätovereiden kehitykseen verrattuna. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millä tavoin muilta ihmisiltä, erityisesti vanhemmilta ja ystäviltä, saatu sosiaalinen tuki oli yhteydessä nuorten psyykkiseen hyvinvointiin.

Tutkimuksen kohderyhmänä oli 115 lukuvuosina 1993-1994 ja 1996-1997 kotipaikkakuntansa peruskoulun yläasteella opiskellutta suomenkielistä näkövammaista nuorta, joilla ei näkövamman lisäksi ollut muita vammoja (keski-ikä noin 14 vuotta). Heikkonäköisiä heistä oli 94 ja sokeita 21. Vertailuryhmä koostui 607:stä normaalisti näkevästä ja 44:stä kroonisesti sairaasta näkövammaisten nuorten luokkatoverista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että näkövammaisten ja ei-näkövammaisten nuorten sosiaalisten verkostojen koko ja koostumus olivat samankaltaisia. Vanhemmat (erityisesti äiti) ja ystävät olivat nuorille keskeisiä sosiaalisen tuen antajia. Kuitenkin näkövammaiset nuoret, erityisesti tytöt, kertoivat saavansa ystäviltään tukea harvemmin kuin ei-näkövammaiset. Lisäksi näkövammaisilla nuorilla oli enemmän ongelmia ystävyyssuhteissa kuin ei-näkövammaisilla ja kroonisesti sairailla nuorilla. Heidän ryhmässään oli vähemmän niitä, joilla oli useita ystäviä, he viettivät vapaa-aikaansa harvemmin ystävien kanssa ja olivat seurustelleet vertailuryhmän nuoria harvemmin.

Näkövammaisten ja ei-näkövammaisten nuorten välillä ei ollut eroa psyykkisessä hyvinvoinnissa (psykosomaattiset oireet, masennus, itsetunto). Näkövammaisilla tytöillä oli kuitenkin normaalisti näkeviin tyttöihin verrattuna kohonnut masennusoireiden ja matalan itsetunnon riski. Pojat taas olivat normaalisti näkeviä ikätovereitaan harvemmin masentuneita. Näkövammasta riippumatta masennus oli tytöillä poikia yleisempää, näkövammaisilla tytöillä masennuksen esiintyminen oli lähes viisinkertainen näkövammaisiin poikiin verrattuna, normaalisti näkevillä tytöillä vastaavasti kaksinkertainen poikiin verrattuna. Miessukupuolen lisäksi hyvät ystävyyssuhteet ja ystäviin liittyminen olivat näkövammaisten ryhmässä keskeisiä hyvää itsetuntoa ennustavia ja depressiolta suojaavia tekijöitä.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että valtaosa näkövammaisista selviää nuoruusiän kehitystehtävistä ilman suurempia ongelmia. Näyttää kuitenkin siltä, että näkövammaisuus aiheuttaa ongelmia nuoruudessa erityisesti tytöillä ja siksi he tarvitsevatkin lisää tukea nuoruusiän kehityksessään. Näkövammaisten nuorten kuntoutuksessa olisi myös tärkeä kiinnittää entistä enemmän huomiota näkövammaisten ja heidän ikätovereidensa välisiin ystävyyssuhteisiin ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto