Yliopistologo

LL Anu Mustilan kliinisen immunologian alaan kuuluva väitöskirja

Clinical Implications and Utility of Antineutrophil Cytoplasmic Antibodies in Rheumatoid Arthritis, Spondylarthropathy and Ulcerative Colitis (Neutrofiilien sytoplasmavasta-aineiden merkitys reumaattisissa nivelsairauksissa ja haavaisessa paksusuolen tulehduksessa)

tarkastetaan 9.6.2000 klo 12 Finn-Medin auditoriossa, osoitteessa Lenkkeilijäntie 6.

Vastaväittäjänä on professori Timo Palosuo (KTL, Helsinki). Kustoksena toimii professori Mikko Hurme.

***

Mustila on syntynyt 21.9.1971. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Onkilahden lukiossa Vaasassa 1990. Mustila on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1996. Hän on toiminut erikoistuvana lääkärinä Tampereen yliopistollisen sairaalan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa vuonna 1996, terveyskeskuslääkärinä Lempäälän terveyskeskuksessa 1997-1998 ja erikoistuvana lääkärinä Tampereen yliopistollisen sairaalan Laboratoriokeskuksessa, kliinisen mikrobiologian toimiala, 1999 lähtien.

Mustilan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 753, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4831-6, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 40, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4832-4, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Anu Mustila, (03) 247 4998 (työ), (03) 317 9744 / 050 - 570 5021 (koti), anu.mustila@tays.fi

TIIVISTELMÄ

Neutrofiilien sytoplasmavasta-aineita (antineutrophil cytoplasmic antibodies, ANCA) esiintyy yleisesti nivelreumaa ja spondylartropatiaa, samoin kuin haavaista paksusuolentulehdusta (colitis ulcerosa) sairastavilla potilailla. Positiivisen ANCA-löydöksen merkitys näissä taudeissa on kuitenkin ollut epäselvä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ANCA:n esiintyvyyttä, kohdeantigeeneja, kliinistä merkitystä ja mahdollista ennustearvoa reumaattisia nivelsairauksia ja haavaista paksusuolentulehdusta sairastavilla potilailla.

ANCA:a esiintyi 22 %:lla nivelreumapotilaista, joiden tauti oli kestänyt pitkään (yli 10 v) ja 54 %:lla potilaista, joiden tauti oli aivan tuore (oireiden kesto alle 12 kk). Pääasiallinen ANCA:n värjäytymiskuvio epäsuoralla immunofluoresenssitekniikalla tutkittaessa oli perinukleaarinen p-ANCA, jota esiintyi yli 95 %:lla ANCA-positiivisista potilaista.

Potilailla, joilla oli tuore nivelreuma, ANCA esiintyi yhdessä nivelreumalle tunnusomaisten laboratoriolöydösten, kuten reumatekijän, antiperinukleaarifaktorin ja keratiinivasta-aineiden kanssa. Nivelreumapotilailla, joilla tauti oli kestänyt jo pitkään, p-ANCA-positiivisuus kytkeytyi nivelreumaan liittyviin munuaiskomplikaatioihin. Näillä potilailla p-ANCA liittyi lisäksi sellaisiin kliinisiin ja laboratoriolöydöksiin, jotka kuvastivat vaikeaa perustautia ja aktiivista tulehdusta. Samaa ei havaittu potilailla, joilla oli tuore nivelreuma ja joilla p-ANCA:n sen sijaan osoitettiin olevan merkittävä ja muista kliinisistä ja laboratoriolöydöksista riippumaton nopean niveltuhon ennustaja. Tuoreessa nivelreumassa tavallisin ANCA:n kohdeantigeeni oli leukosyyttielastaasi ja pitkään kestäneessa taudissa laktoferriini.

Nivelreumassa ANCA osoittautui tekijäksi, joka jo taudin alkuvaiheessa ennusti taudin etenemistä ja komplisoitumista. ANCA-määritystä voitaisiin siksi nivelreumassa käyttää esim. tunnistamaan aggressiivisesta lääkehoidosta eniten hyötyvät potilaat.

Spondylartropatiapotilailla ANCA:n esiintyvyys oli 24 %. Tehdyssä 12 kk:n seuranta-tutkimuksessa ANCA:n liittyi kroonistuvaan perifeeriiseen niveltulehdukseen ja ennusti niveltaudin etenemistä. ANCA-positiivisilla potilailla oli seurannan aikana enemmän tulehtuneita niveliä sekä korkeammat lasko ja CRP-arvo kuin ANCA-negatiivisilla. Spondylartropatia käsittää laajan joukon erilaisia niveltauteja, joita ei useinkaan pidetä tyypillisesti ANCA:aan liittyvinä. Tämän tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että ANCA:a esiintyy ja että ANCA-määritys voitaisiin sisällyttää spondylartropatia-potilaiden arviointiin mahdollisena kroonistuvan ja etenevän niveltaudin osoittajana.

ANCA-positiivisuus on yleinen löydös myös haavaista paksusuolentulehdusta sairastavilla potilailla. Toisessa tutkituista aineistoista kaikki potilaat olivat ANCA-positiivisia ennen paksusuolen poistoa ja 87 % myös operaation jälkeen. Toisessa aineistossa, joka koostui lääkehoidossa olevista potilaista, ANCA:n esiintyvyys oli 75 %. Näissä aineistoissa ANCA-positiiviset ja ANCA-negatiiviset colitis ulcerosa -potilaat eivät eronneet toisistaan taudin vaikeusasteen suhteen.

Pitkäaikaista siprofloksasiinihoitoa (=antibiootti) saavilla colitis ulcerosa -potilailla hoito epäonnistui merkitsevästi useammin ANCA-positiivisilla kuin ANCA-negatiivisilla potilailla. Epäonnistumiset liittyivät nimenomaan laktoferriinivasta-ainepositiiviseen ANCA:an. Plasebolla hoidetussa ryhmässä (laktoferriinivasta-ainepositiivisten) ANCA-positiivisten ja -negatiivisten potilaiden hoitotulokset eivät poikenneet toisistaan. Havainto pitkäaikaisen siprofloksasiinihoidon erilaisesta vaikutuksesta saattaisi perustua ANCA-positiivisten ja -negatiivisten colitis ulcerosa –potilaiden erilaisiin immunogeneettisiin ominaisuuksiin. On myös mahdollista, että ANCA-positiivisten ja ANCA-negatiivisten potilaiden taudilla on eri aiheuttaja. Tulokset kuitenkin osoittavat, että ANCA:n määrittäminen saattaa olla hyödyllistä harkittaessa colitis ulcerosa –potilaiden pitkäaikaista antibioottihoitoa ainakin fluorokinoloneilla, koska ANCA-positiivisuus osoittautui riskiksi hoidon epäonnistumiselle.

Loppuyhteenvetona voidaan sanoa, että ANCA:lla on kliinistä merkitystä myös reumaattisissa nivelsairauksissa ja haavaisessa paksusuolentulehduksessa. ANCA-positiivisuus näissä taudeissa näytti valikoivan potilaita, jotka saattaisivat olla intensiivisemmän hoidon tarpeessa, mitä tietoa voidaan mahdollisesti jatkossa soveltaa käytännön hoitotyössä.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto