Yliopistologo

LL Hannu Raitiolan korva-, nenä- ja kurkkutautien alaan kuuluva väitöskirja

Epidemiology, clinical characteristiscs and treatment outcome of laryngeal cancer (Kurkunpääsyövän esiintyvyys, kliininen kuva ja hoitotulokset)

tarkastetaan 16.6.2000 klo 12 lääketieteen laitoksen K-rakennuksen isossa luentosalissa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on professori Juhani Nuutinen (Kuopion yliopisto). Kustoksena toimii professori Heikki Puhakka.

***

Raitiola on syntynyt 23.7.1959 Porissa. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Valkeakosken lukiossa 1978. Raitiola on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta 1985 ja korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriksi Tampereen yliopistosta 1993. Hän on toiminut terveyskeskuslääkärinä Paimion-Sauvon terveyskeskuksessa 1986-1988, apulaislääkärinä TAYSin korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla 1989-1993, osastonlääkärinä Satakunnan keskussairaalassa (korva-, nenä- ja kurkkutaudit) 1994-1996 ja va erikoislääkärinä TAYSin korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla 1997 lähtien.

Raitiolan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 752, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4827-8, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 38, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4828-6, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Hannu Raitiola, (03) 247 5111 (työ), (03) 265 6766 (koti), mehara@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Kurkunpääsyöpä on Suomessa nykyään ihosyöpiä lukuunottamatta yleisin pään ja kaulan alueen pahanlaatuinen kasvain, jota todetaan n. 120 uutta tapausta vuodessa. Tauti on miehillä huomattavasti yleisempi kuin naisilla ja sen merkittävimmät riskitekijät ovat tupakointi ja runsas alkoholin käyttö. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kurkunpääsyövän esiintyvyyttä ja sen muutoksia Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella vuosina 1962-1991. Lisäksi tutkittiin taudin riskitekijöitä, kliinistä kuvaa, hoitoa ja ennustetta.

Potilaista 302 (95%) oli miehiä ja 16 (5%) naisia. Keski-ikä diagnoosihetkellä oli 63 vuotta. Miehillä ikävakioitu ilmaantuvuus laski 1960-luvun lopun huipun jälkeen yli 60%, naisilla se ei oleellisesti muuttunut tutkimusaikana. 1960-luvulla n. 2/3 kasvaimista oli äänihuulten yläpuolisia ja 1/3 sijaitsi äänihuulissa, mutta tämä suhde on pikkuhiljaa kääntynyt päinvastaiseksi - nykyään n. 2/3 kurkunpääsyövistä on äänihuulikasvaimia. Ilmaantuvuuden lasku siis johtui suurelta osin äänihuulten yläpuolisten kasvainten vähenemisestä, joskin myös äänihuulisyövät vähenivät.

Suurin osa potilasta (91%) oli tupakoitsijoita. Myös sosioekonominen asema näytti vaikuttavan merkittävästi kurkunpääsyöpäriskiin: alemmat sosiaaliluokat olivat yliedustettuina potilaiden joukossa. Suomalaisten miesten vähentynyt tupakointi ja siirtyminen 1950-luvulle asti suosituista "pilli"- ja "pöllisavukkeista" suodatinsavukkeisiin näyttävät olevan tärkeimmät syyt kurkunpääsyövän voimakkaaseen vähenemiseen. Muita mahdollisia syitä ovat mm. parantunut elintaso, muutokset ruokailutottumuksissa ja ehkä myös vähentynyt altistus kertalämmitteisten ja erityisesti savusaunojen ilman karsinogeeneille.

Äänihuulikasvaimiin verrattuna äänihuulten yläpuoliset kasvaimet todettiin usein pidemmälle edenneinä ja niihin liittyi useammin etäispesäkkeitä kaulan imusolmukkeissa. Yleisin oire oli käheys, joka oli tavallisempi äänihuulikasvainten yhteydessä. Muita oireita, kuten kurkkukipua, palantunnetta kurkussa ja nielemisvaikeutta, oli enemmän äänihuulten yläpuoliseen syöpään sairastuneilla.

Kurkunpääsyöpäpotilaiden viiden vuoden elossaolo-osuus oli 69%. Kasvaimen paikallinen levinneisyys ja kaulametastaasien olemassaolo olivat tärkeimmät ennustetta huonontavat tekijät. Kasvaimen sijainti kurkunpäässä ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi ennusteeseen.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto