Yliopistologo

LL Mauri Iivosen kirurgian/gastroenterologisen kirurgian alaan kuuluva väitöskirja

Jejunal pouch reconstruction after total gastrectomy for gastric carcinoma (Ohutsuolipussi keinomahalaukkuna mahasyöpäpotilailla mahalaukun poiston jälkeen)

tarkastetaan 22.9.2000 klo 12 lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on kirurgian dosentti Jari Ovaska (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Markku Järvinen.

***

Iivonen on syntynyt 26.5.1954 Hauholla. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Pälkäneen seudun lukiossa Pälkäneellä 1974. Iivonen on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta 1980, kirurgian erikoislääkäriksi 1988 Tampereen yliopistosta ja gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäriksi 1991 Tampereen yliopistosta. Hän on toiminut terveyskeskuslääkärinä Hämeenlinnassa 1981-1983, apulaislääkärinä Kanta-Hämeen keskussairaalassa 1983-1985, apulaislääkärinä Tampereen yliopistosairaalassa 1985-1988, osastonlääkärinä Valkeakosken aluesairaalassa 1988-1989, erikoistuvana lääkärinä Tays:ssa 1989-1991 sekä osastonlääkärinä ja erikoislääkärinä Kanta-Hämeen keskussairaalassa 1991 lähtien.

Iivosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 758, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4849-9, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 44, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4850-2, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Mauri Iivonen, (03) 6291 (työ), (03) 617 0163 (koti), iivonen3@saunalahti.fi

TIIVISTELMÄ

Vaikka mahasyövän ilmaantuvuus on vähentynyt viime vuosikymmenien aikana Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa, se on edelleen maailman toiseksi yleisin syöpä. Leikkaus on ainoa parantava hoito. Koska mahasyöpä esiintyy aikaisempaa enemmän mahan yläosissa ja mahalaukussa laaja-alaisesti esiintyvä niin sanottu diffuusi syöpätyyppi on lisääntynyt, mahalaukku joudutaan poistamaan kokonaan yhä useammin. Mahalaukun täydellinen poisto eli totaaligastrektomia aiheuttaa yleensä ruokailun jälkeisiä oireita, kuten varhaista täyttymistä ja niin kutsuttua dumpingia (heikotus, hikoilu,sydämentykytys). Dumping-oireen on ajateltu johtuvan liian nopeasta ruokasulan kulkeutumisesta ruuansulatuskanavan läpi. Useimpien potilaiden paino laskee ja heillä esiintyy erilaisia puutostiloja. Elämänlaatu huononee.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin sitä, voidaanko mahan poiston jälkeisiä oireita vähentää ja ravitsemustilaa parantaa rakentamalla poistetun mahalaukun tilalle ohutsuolesta keinomahalaukku ja liittyykö keinomahalaukkuleikkaukseen välittömiä tai pitkäaikaisia haittavaikutuksia. Vuosina 1988-92 ne Tampereen yliopistosairaalan mahasyöpäpotilaat, joiden ennuste arvioitiin hyväksi satunnaistettiin keinomahalaukkuleikkausryhmään (pussiryhmä, 26 potilasta) tai perinteiseen leikkausryhmään (kontrolliryhmä, 23 potilasta). Potilaita seurattiin 8 vuoden ajan leikkauksen jälkeen ja suoritettiin vertailua ryhmien välillä: leikkauskomplikaatiot rekisteröitiin, selvitettiin syömiskykyä, ravitsemustilaa, painonkehitystä, oireita ja mahasuolikanavan toimintaa useilla eri menetelmillä.

Leikkauksen yhteydessä yksikään potilas ei kuollut. Ruokatorven ja ohutsuolen välisen sauman pettäminen oli pussiryhmässä yleisempää kuin vertailuryhmässä. Tämä johti useammin tulehduskomplikaatioihin ja pidempään sairaalahoitoaikaan pussiryhmän potilailla ja pussin rakentamiseen liittyvää leikkaustekniikkaa on kehitetty edelleen turvallisempaan suuntaan. Ensimmäisten kahden vuoden seurannan aikana pussiryhmän potilailla esiintyi merkittävästi vähemmän varhaista täyttymis- ja dumping-oiretta kuin kontrolliryhmässä. Pussiryhmän potilaat pystyivät syömään kerralla suuremman aterian ilman oireita.

Keinomahalaukun tyhjeneminen kiinteän ruuan suhteen oli hitaampaa pussipotilailla kuin kontrollipotilailla. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut ruokasulan poikkeavaa kerääntymistä keinomahalaukkuun eli niin sanottua betsoaarin muodostusta; ainoastaan yhdellä potilaalla tällainen ruokakertymä todettiin 5 vuoden kuluttua leikkauksesta ja ruokamassa voitiin hajottaa tähystimen avulla ja potilas tuli oireettomaksi. Nestemäinen ravinto kulki ruoansulatuskanavan läpi samalla nopeudella molemmissa tutkimusryhmissä.

Mahalaukun poiston jälkeen myös suolahapon eritys puuttuu ja tutkimuksessa todettiinkin runsas bakteerien liikakasvu yläruuansulatuskanavan alueella molemmissa tutkimusryhmissä. Vaikka keinomahalaukku hidastaa ruuan kulkua ja vähentää leikkauksenjälkeisiä oireita, se ei lisää bakteeriliikakasvua. Keinomahalaukkuun ei kehittynyt vuosienkaan seurannan aikana limakalvon tulehdusmuutoksia. Tulehdusmuutokset ovat tavallisia silloin kun vastaavanlaista ohutsuolipussia käytetään peräsuolen korvikkeena peräsuolen poiston jälkeen. Potilailla ei esiintynyt ruokatorvitulehdusta.

Potilaiden paino putosi molemmissa leikkausryhmissä merkittävästi 3 ensimmäisen leikkauksenjälkeisen kuukauden aikana. Pussiryhmässä painon aleneminen oli vähäisempää kolmen vuoden kuluttua leikkauksesta. Kolmen vuoden kuluttua mahalaukun poistosta keinomahalaukkupotilaat kykenivät syömään oireettomasti suuremman aterian kerralla kuin perinteisen leikkauksen läpikäyneet potilaat.

Kuolleisuudessa leikkausryhmien välillä ei ollut eroa. Viiden vuoden kuluttua 57% tutkimuspotilasta oli elossa.

Mahasyöpä johtaa useimmiten kuolemaan ja vain noin 20 % potilaista on elossa 5 vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Ohutsuolesta rakennettu keinomahalaukku vähentää potilaiden kokemia leikkauksenjälkeisiä oireita ja parantaa ravitsemustilaa mahalaukun poiston jälkeen. Tämä on ensimmäinen Suomessa tästä aihepiiristä julkaistu väitöskirja. Näiden tutkimustulosten valmistuttua Tampereen yliopistosairaalassa ja Kanta-Hämeen keskussairaassa keinomahalaukkuleikkaus on ollut yleisessä käytössä. Muualla Suomessa kirurgien kokemukset keinomahalaukun käytöstä ovat toistaiseksi vähäiset.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto