Yliopistologo

LL Sari-Leena Himasen kliinisen neurofysiologian alaan kuuluva väitöskirja

A New Visual Adaptive Scoring System for Sleep Recordings. Development and Application to the Multiple Sleep Latency Test (Uuden visuaalisen unianalyysimenetelmän kehittäminen ja soveltaminen univiivetestiin)

tarkastetaan 27.10.2000 klo 12 lääketieteen laitoksen B-rakennuksen pienessä luentosalissa, osoitteessa Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on dosentti Markku Partinen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Väinö Turjanmaa.

***

Himanen on syntynyt 1962 Hämeenlinnassa. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Viialan Lukiossa 1981. Himanen on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1987. Hän on toiminut TAYS:n Kliinisen neurofysiologian yksikön lääkärinä vuodesta 1995 lähtien.

Himasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 769, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4925-8, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 61, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4926-6, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Sari-Leena Himanen, (03) 247 6293 (työ), shimanen@tays.fi

TIIVISTELMÄ

Väitöstyössä kehitettiin uutta menetelmää, jonka avulla pienten ja lyhytkestoistenkin vireysvaihteluiden havaitseminen uni- tai vireysrekisteröinneistä on mahdollista. Menetelmä perustuu aivosähkötoiminnan, silmänliikkeiden ja lihasjännityksen mittaamiseen.

Väitöstyössä uutta menetelmää sovellettiin päiväaikaiseen vireysmittaukseen (univiivetestiin) ja sitä verrattiin jo yli 30 vuotta käytössä olleeseen standardoituun univaiheluokitusmenetelmään. Standardoidussa menetelmässä vireysvaihteluita kuvataan 30 sekunnin tarkkuudella, kun taas uudella menetelmällä päästään jopa 1 sekunnin tarkkuuteen. Lyhytkestoisten vireysvaihteluiden havaitseminen on tärkeää, koska ne saattavat aiheuttaa suorituskyvyn heikkenemistä ja vaaratilanteita esimerkiksi liikenteessä. Uudessa menetelmässä vireysluokkia on lisäksi enemmän, jolloin hienovaraisetkin vireysvaihtelut saadaan huomioitua.

Uudella menetelmällä pystyttiin erottelemaan paremmin uniapneapotilaat terveistä koehenkilöistä. Uuden menetelmän mukaisia vireysluokkia tutkittiin myös aivosähkötoiminnan taajuus- eli spektrianalyysilla. Uudet vireysluokat erottuivat taajuusanalyysin keinoin toisistaan suhteellisen selvästi mikä tukee näkemystä tarkemman vireysluokkajaon tarpeellisuudesta.

Tutkimus toi myös esiin uusia näkökohtia nukahtamisen kulusta terveillä koehenkilöillä ja uniapneapotilailla. Näyttää siltä, että nukahtamiseen liittyy kaikilla ihmisillä valveen ja torkkeen lyhytkestoisia vaihteluita ennen varsinaista nukahtamista. Tämä vaihtelu ei näy vanhalla menetelmällä. Vireystilojen vaihtelu oli uniapneapotilailla kuitenkin jyrkempää, kuin terveillä koehenkilöillä. Vaikka menetelmää ei vielä voida käyttää potilastyössä, niin löydökset osoittavat, että uutta menetelmää voidaan jatkossa käyttää nukahtamisen ja uniprosessin tieteelliseen mallintamiseen. Tällöin eri unihäiriöiden luonteesta voitaisiin saada parempi kuva.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto