Yliopistologo

LL Jarkko Kalliovalkaman farmakologian alaan kuuluva väitöskirja

Arterial reactivity and cardiac natriuretic peptides in genetic hypertension, nitric oxide deficiency and renal failure (Valtimon toiminta ja sydänperäiset natriureettiset peptidit perinnöllisessä verenpainetaudissa, typpioksidin puutoksessa ja munuaisten vajaatoiminnassa)

tarkastetaan 3.11.2000 klo 12 lääketieteen laitoksen B-rakennuksen pienessä luentosalissa, osoitteessa Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on professori Markku Koulu (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Pauli Ylitalo.

***

Kalliovalkama on syntynyt Kangasalla. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Kangasalan lukiossa. Kalliovalkama on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta. Hän on toiminut tutkijana Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksella, Farmakologian yksikössä 1997-2000.

Kalliovalkaman väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 772, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4933-9, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 64, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4934-7, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Jarkko Kalliovalkama, (03) 215 6670 (työ), (03) 356 4484 (koti), jarkko.kalliovalkama@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Kohonnut verenpaine ja munuaisten vajaatoiminta aiheuttavat lisääntynyttä sairastavuutta ja kuolleisuutta. Niihin liittyy heikentynyt verisuonitoiminta, joka ilmenee muunmuassa valtimopuuston jäykistymisenä. Valtimoiden jäykkeneminen johtuu niiden rakenteen ja toiminnan muutoksista. Toiminnallisista muutoksista merkittävin on valtimoiden heikentynyt laajenemiskyky. Verenpainetta alentavat lääkkeet kuuluvat olennaisena osana verenpainetaudin nykyiseen hoitoon. Vaikka useiden verenpainelääkkeiden on osoitettu vaikuttavan suotuisasti verisuonitoimintaan, on hoitojen vaikutusmekanismit yhä pääosin tuntemattomia. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia kokeellisissa perinnöllisen verenpainetaudin ja typpioksidin puutoksen malleissa ilmeneviä verisuonitoiminnan häiriöitä ja muutoksia sydänperäisten natriureettisten peptidien tuotossa. Näissä koemalleissa selvitettiin myös verenpainetta alentavien lääkehoitojen vaikutuksia verisuonten toimintaan ja rakenteeseen, sekä sydämen natriureettisten peptidien tuottoon. Lisäksi selvitimme verisuonitoiminnan muutoksia ja sydänperäisten natriureettisten peptidien tuottoa kokeellisessa munuaisten vajaatoiminnassa. Erityisenä päämääränä oli tutkia endoteelisolujen erittämien yhdisteiden osuuksia verisuonen laajenemisvasteissa sekä etsiä mahdollisia sileän lihaksen toiminnan muutoksia. Sydämen tuottamista peptideistä tutkimuksen kohteina olivat eteisperäinen natriureettinen peptidi (ANP), B-tyypin natriureettinen peptidi (BNP) ja adrenomedulliini. Verenpainelääkkeistä tutkimukseen valittiin reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat losartaani (AT1-reseptorin salpaaja) ja enalapriili (ACE-estäjä).

Suolilievevaltimolla tehdyissä kokeissa todettiin endoteelivälitteisen verisuonen laajenemisen olevan heikentynyt kohonneessa verenpaineessa ja munuaisten vajaatoiminnassa. Näissä korkean verenpaineen ja lisääntyneen nestetilavuuden malleissa havaitsimme erityisesti sileän lihaksen kaliumkanavien toiminnan kautta välittyvän valtimoiden laajenemisen olevan heikentynyt. Tutkitut lääkehoidot osoittautuivat tehokkaiksi kohonneen verenpaineen alentajiksi ja paransivat merkittävimmin juuri kaliumkanavavälitteistä valtimon laajenemista. Sydämen natriureettisia peptidejä tutkiessamme havaitsimme, että ANP:n ja BNP:n tuotto lisääntyi typpioksidin puutoksessa. Lisäksi havaitsimme, että angiotensiini II on tärkeä natriureettisten peptidien tuoton säätelijä. Kammioiden adrenomedulliinin tuotossa ei puolestaan havaittu muutoksia sydämen hypertrofiaan tai kohonneeseen verenpaineeseen liittyen. Adrenomedulliinin välittämän säätelyn osuus pitkäkestoisessa verenkiertoelimistön häiriötilassa näyttää siten olevan vähäinen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikissa tutkituissa verenkiertoelimistön häiriötiloissa endoteeliperäinen valtimoiden laajentuminen oli heikentynyt. Tätä heikentymistä voidaan paljolti selittää häiriintyneellä kaliumkanavien toiminnalla verisuonen sileässä lihaksessa. Tutkitut lääkehoidot lisäsivät endoteelivälitteistä verisuonten laajenemista pääasiallisesti juuri kaliumkanavatoimintaa parantaen. Tämän perusteella verisuonen sileä lihas on endoteelin lisäksi tärkeä verenpainetta alentavien hoitojen vaikutuskohde.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto