Yliopistologo

Sosionomi, OTK Anneli Rankin yrityksen hallinnon alaan kuuluva väitöskirja

Henkilöstön selviytyminen kriisiytyneessä organisaatiossa

tarkastetaan 17.11.2000 klo 12 Tampereen yliopiston Pinnin kiinteistön Paavo Koli -salissa, osoitteessa Kehruukoulunkatu 1.

Vastaväittäjänä on professori Matti Ylikoski (Työterveyslaitos). Kustoksena toimii professori Arja Ropo.

***

Ranki on valmistunut sosionomiksi Tampereen yliopistosta 1979 ja oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1985. Hänellä on vankka kokemus henkilöstötoiminnon johtamisesta eri teollisuusyrityksissä.

Rankin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 775, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4942-8, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 66, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4943-6, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Anneli Ranki, anneli.ranki@koti.tpo.fi

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksessa tarkastellaan irtisanomisten vaikutuksia organisaation sisällä. Miten jäljelle jäävä henkilöstö pyrkii selviytymään, kun yrityksessä toistuvasti valitaan irtisanottavat ja ne jotka saavat jäädä.

Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena yhdessä yrityksessä. Yrityksen kriisiytyminen oli jatkunut pitkään ja organisaatio oli ajautunut toistuvien saneerausten kierteeseen.

Kun yritys toimii tappiollisesti ja osa toimituksista epäonnistuu, odottaa henkilöstö ja yhtiön hallitus johdolta toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Johto tekee usein päätöksiä kustannusten säästämisestä erityisesti henkilöstä vähentämällä sekä pyrki tehostamaan toimintaa aloittamalla kehityshankkeita ja muuttamalla organisaatiorakennetta. Tappiokierteen oikaiseminen henkilöstöä irtisanomalla on monien aikaisempien tutkimusten mukaan kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Tutkimuksessa pyritään uudenlaisella tavalla selittämään, miksi johdon toimenpiteet eivät useinkaan tuota aiottuja tuloksia.

Toistuvissa saneerauksissa ihmiset pyrkivät säilyttämään työpaikkansa ja vähentämään ahdistusta käyttämällä erilaisia selviytymiskeinoja. Henkilöstön selviytymistä on tutkimuksessa analysoitu eri henkilöstöryhmien selviytymisstrategioiden avulla. Eri henkilöstöryhmillä oli erilaisia selviytymisstrategioita: johto pyrki selviytymään turvaamalla asemaansa, asiantuntijat turvasivat ammattipätevyyteensä ja teollisuustoimihenkilöt omaan tarpeellisuuteensa. Luottamushenkilöiden selviytymisstrategiana oli vaikutusvallan saaminen. Lisäksi oli selviytymiskeinoja, jotka olivat tyypillisiä kaikille henkilöstöryhmille. Tällaisia olivat sitoutumisen vähentäminen, lohkominen (esimerkiksi syntipukkien käyttö) ja taustan varmistaminen.

Tutkimustulosten mukaan selviytymisstrategioiden tunnistaminen auttaa ymmärtämään kriisiytyneen organisaation pahan kierrettä. Selviytymisstrategioiden noudattaminen suuntaa henkilöstön energiaa muuhun kuin organisaation perustehtävään. Jäljelle jäävän henkilöstön energia kohdistuu herkästi keskinäiseen kilpailuun työpaikoista, pätevyyden ja tarpeellisuuden osoittamiseen sekä ahdistuksen vähentämiseen. Toiminnassa saatetaan ajautua toistamaan samoja virheitä, koska yhteistoiminnallisuus ja osaamisen siirtyminen organisaation sisällä vaikeutuu. Tunnevaltaisuus nousee, ja syntyy ristiriitoja sekä toisten syyllistämistä. Organisaatiossa koetaan toivottomuutta, eikä muutokseen enää uskota. Muutosten aikaansaaminen ei tällaisessa kriisiytyneessä organisaatiossa onnistu ja johtaminen menettää otteensa.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto