Yliopistologo

YTM, FL Anne Seppäsen etnomusikologian alaan kuuluva väitöskirja

Populaarikulttuuri sosiaalistumisväylänä - Tampereen työväestön julkiset huvit 1860-luvulta vuoteen 1917

tarkastetaan 2.12.2000 klo 12 Tampereen yliopiston Attilan kiinteistön luentosalissa B 661, osoitteessa Yliopistonkatu 38.

Vastaväittäjänä on dosentti Eeva-Liisa Lehtonen. Kustoksena toimii professori Timo Leisiö.

***

Seppänen on syntynyt Oulussa 23.1.1953. Hän on valmistunut filososfian lisensiaatiksi 1995 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi 1996 Tampereen yliopistosta.

Seppäsen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 786, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-4978-9, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 77, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-4979-7, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Anne Seppänen, (03) 3174044 (koti), kpanse@uta.fi.

TIIVISTELMÄ

Suomen alkavan teollistumisen keskukseksi muodostui 1800-luvun jälkipuoliskolla Tampere. Kaupunki oli pitkään Suomen ainoa selväpiirteinen teollisuusyhdyskunta, jossa työväestöä oli kolme neljäsosaa asukkaista vielä pitkälle 1900-lukua. Tampere kasvoi ja kehittyi tehdasvetoisesti ja teollisuus sai työtekijänsä lähimaaseudulta.

Tutkimusajanjakson 1860-luvulta vuoteen 1917 muita tamperelaisia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia projekteja teollistumisen ja kaupungistumisen lisäksi olivat kansalaistuminen ja kansallistuminen. Populaarikulttuurista julkisine huveineen muodostui työväestölle tärkeä kouluttautumisväylä modernin suomalaisen yhteiskunnan jäsenyyteen. Integraatiovaiheita olivat kasvatus, itsekasvatus ja viihde.

Kansallisromanttisen kansanvalistusaatteen sisäistänyt sivistyneistö järjesti yleishyödyllisiä, salonkiohjelmaisia, kasvattavia kansanhuveja rahvaalle. Työväestön kärkijoukko otti haasteen vastaan ja alkoi tehtaalaisseuroissaan opiskella seuranäyttelemistä, kuorolaulua ja torvisoittoa. Osassa työväestöä heräsi omakohtainen sivistymishalu ja järjestöelämää pönkittämään kehiteltiin uusi huvilaji, ohjelmalliset iltamat. Iltamien ohjelmanumerot olivat tehtaalaiseuroissa omaksuttua salonkipohjaista musiikkia ja näyttelemistä. Työväestö siis omaksui sääty-yhteiskunnan itsellisten kulttuuria ja prosessin tuloksena oli yhtenäistyvä, tasa-arvoistuva yleiskulttuuri. Prosessi ei kuitenkaan päättynyt tähän, vaan itsellisyyden itsekin saavuttanut, tässä vaiheessa toisen polven työväestö jatkoi eriytymistään ja sen käsissä yleiskulttuuri sai erityisiä yhteisöllisiä ja viihteellisiä muotoja. Työväestön joukkojärjestöt esimerkiksi ammattiosastot sekä voimistelu- ja urheiluseurat järjestivät innokkaasti tanssiaisia ja urheilukilpailuja. Näistä sekä elokuvista ja teatterista tuli kaiken kansan massaviihdettä.

Kansanvalistuksesta kertovat tekstit ovat yleisesti antaneet sankarin roolin sivistyneistölle, joka ymmärsi valistaa kansaa. Mielestäni rahvas otti valistuksen vastaan itselleen edullisena. Valistuminen oli heille selviytymisstrategia. Markkinatalous, teollistuminen ja kansalaistuminen olivat suuri haaste ja työväestön pääjoukko vastasi siihen olemalla kunnon työmiehiä ja myös oikeaoppisia huvittelijoita.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto