Yliopistologo FL Pirkko-Liisa Kastarin yleisen historian alaan kuuluva väitöskirja

Mao, missä sä oot? Kiinan kulttuurivallankumous Suomen 1960-luvun keskusteluissa

tarkastetaan 24.2.2001 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere

Vastaväittäjänä on professori emeritus Seikko Eskola. Kustoksena toimii professori Marjatta Hietala.

***

Kastari on syntynyt 26.1.1950 Kurussa. Hän on
suorittanut ylioppilastutkinnon Tampereen yhteiskoulussa 1970. Kastari on valmistunut filosofian lisensiaatiksi
Tampereen yliopistosta 1989.

Kastarin väitöskirja ilmestyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS:n sarjassa Biblioteca historica 65, ISBN 951-746232-8.

Väitöskirjan tilausosoite: rauno.enden@finlit.fi, kirjatilaukset (09) 131 23 216

Lisätietoja: Pirkko-Liisa Kastari, (03) 61 51 432 (työ) pirkko-liisa.kastari@hameensanomat.fi

TIIVISTELMÄ

Mao, missä sä oot? Kiinan kulttuurivallankumous Suomen 1960-luvun keskusteluissa

Vastaan kysymykseen, miten puhemies Mao Zedong löydettiin 1960-luvun Suomessa. Tulokseksi saan, että Mao ja hänen aatteensa "marxismi-leninismi-Mao Zedongin ajattelu" löysi pieni, muutaman sadan hengen varsinaisten maolaisten joukko. Muille maolaisuus jäi lähes mystiseksi ilmiöksi, ja sana "maolainen" oli joko haukkumanimi tai muotitermi, jolla ärsytettiin porvaria.

Toisaalta Mao ja ja hänen "uusi Kiinansa" löydettiin Suomessa jo kansantasavallan alussa 1949. Silloin uudesta Kiinasta innostuivat vasemmistolaiset, joita kiinnosti sosialismin soveltaminen uusiin oloihin. Kun Neuvostoliiton ja Kiinan ideologinen kiista tuli julkisuuteen 1960-luvun alussa, Suomen Kommunistinen puolue unohti vanhan Kiina-ystävyyden aktiivisesti. Toisaalta suurvaltojen kiistaa ei käsitelty koskaan puolueessa julkisesti. Samalla tavalla Kiinan suhteet jätettiin vähin äänin taka-alalle Suomen virallisissa ulkosuhteissa.

Ensimmäiset tulevat maolaiset kiinnostuivat Kiinan aatteista jo kahden sosialistisen jättiläisen kiistan alkuvaiheessa. Toisaalta oli nuoria, jotka innostuivat samaan aikaan Kiinasta kolmannen maailman maiden kehityksen mallina. Tätä olen kutsunut Kiina-kiinnostuksen ensimmäiseksi aalloksi. Kiinan kulttuurivallankumous synnytti maailmanlaajuisesti Kiina-innostuksen, jota olen kutsunut Kiina-kiinnostuksen toiseksi aalloksi.

Ensimmäisen maolaisen ryhmän Helsingin Marxilais-Leniniläisen Seuran perusti helsinkiläinen ylioppilas Matti Puolakka syksyllä 1967. Tähän keskustelukerhoon liittyi Vietnam-liikkeen aktiivi Tauno-Olavi Huotari. Itsenäisesti heistä tietämättä tamperelainen opiskelija Jarmo Lavila kiinnostui maolaisuudesta kesällä 1967 ja perusti Tampereelle maolaisen opintokerhon syksyllä 1968. Kolmannen merkittävän maolaisryhmän perustivat raumalaiset lukiolaiset Lassi Salvin johdolla kesällä 1969. Neljäs ryhmä syntyi samana kesänä Turkuun.

Vietnamin sota osaltaan kasvatti kiinnostusta Kiinaa kohtaan, koska siinä pieni kehitysmaa taisteli suurvalta-Yhdysvaltoja eli "imperialismia" vastaan. Tämä vastasi Maon ajatusta, että kansan taistelu tulee voittamaan (Leninin määrittelemän) imperialismin. Maolaisten mukaan Vietnam oli maailman kansojen taistelun keskus.

Kiinan kulttuurivallankumousta tunnettiin viime kädessä huonosti, sillä Kiinasta tulleet uutiset olivat hyvin alttiita mm. Neuvostoliiton Kiina-vastaiselle propangandalle. Neuvostoliiton mukaan kulttuurivallankumouksella ei ollut "mitään tekemistä kulttuurin eikä vallankumouksen kanssa", vaan se oli anarkiaa ja vandalismia. Neuvostoliiton ja Kiinan kiista johti Suomessa siihen, että kaikenlainen Kiina-ystävyys nähtiin vaarana omalle Neuvostoliiton-suhteillemme. Niin SDP:n kuin SKP:n ja SKDL:n nuorisoliitonkin piirissä kaikenlainen Kiina-myönteisyyteen vivahtava tukahdutettiin. Ennen pitkää saman pesuveden mukana saivat lähteä myös uusvasemmistolaisuus, koska se etsi vaikutteita Kiinasta ja maolaisuudesta. Viime kädessä Tshekkoslovakian miehitys pakotti jakamaan vuohet lampaisiin: SKP:n stalinistit (1970-luvun taistolaiset) ilmoittivat, että Tshekkoslovakin tapahtumat ja suhtautuminen Maoon olivat vedenjakaja, jolla kommunistin oikeaoppisuus mitattiin. Uusvasemmistolaisten ohella myös pasifistinen rauhanliike ja kolmasmaailmalaisuuden aate olivat tämän jälkeen vaikeuksissa Suomessa.

Viimeinen niitti Kiina-myönteisyydelle oli Ussurin rajavälikohtaus Neuvostoliiton ja Kiinan rajalla. Varsinkin skp-läiset pelästyivät lopullisesti, kun Neuvostoliiton mukaan Kiina suunnitteli silloin ydinsotaa. Vapun jälkeen 1969 jopa oikeistolainen Uusi Suomi varoitti liiasta Kiina-myöteisyydestä, sillä Moskovaa ei pidä ärsyttää. Saman vuoden lopulla helsinkiläiset maolaiset erottivat neljä jäsentään, jotka olivat kääntyneet SKP:n stalinisteiksi. Vastaavasti tulevat taistolaiset aloittivat Jaakko Laakson johdolla SKP-SKDL:n puhdistamisen maolaisista aineksista.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto