Yliopistologo LL Heikki-Jussi Laineen ortopedian ja traumatologian alaan kuuluva väitöskirja

Anatomy of the Proximal Femoral Medullary Canal and Fit and Fill Characteristics of Cementless Endoprosthetic Stems (Reisiluun ydinontelon yläosan anatomia ja sementittömien tekonivelvarsien sopivuus)

tarkastetaan 30.3.2001 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä salissa, Teiskontie 35, Tampere

Vastaväittäjänä on dosentti Olavi Suomalainen (Kuopion yliopisto). Kustoksena toimii professori Markku Järvinen.

***

Laine on syntynyt 25.7.1965. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Valkeakosken lukiossa 1984. Laine on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi 1991 ja ortopedian ja traumatologian erikoislääkäriksi 1999 Tampereen yliopistosta. Hän on toiminut kirurgian apulaislääkärinä 1991 Valkeakosken sairaalassa, 1992-1994 Hatanpään sairaalassa sekä TAYSissa 1994-1997, ortopedian apulaislääkärinä TAYSissa 1997-1998, kirurgian apulaisopettajana Tampereen yliopistossa 1999-2001 sekä ortopedian ja traumatologian erikoislääkärinä TAYSissa 1.3.2001 lähtien.

Laineen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 797, Tampereen yliopisto, Tampere 2001. ISBN 951-44-5038-8, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 88, Tampereen yliopisto 2001. ISBN 951-44-5039-6, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Heikki-Jussi Laine, (03) 247 7671 (työ), heikki-jussi.laine@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Lonkan tekonivelleikkauksen tavallisin indikaatio on kipua ja liikerajoitusta aiheuttava nivelrikko, artroosi. Tekonivelen reisiosa implantoidaan reisiluun yläosan ydinonteloon ja ns. sementitöntä kiinnitystä käytettäessä luu kasvaa kiinni metallisen implantin huokoiseen pintaan. Väitöskirjassa tutkittiin kadaverireisiluita käyttäen ydinontelon yläosan muodon vaihtelua ja sitä, kuinka erilaiset reisiosat sopivat ydinonteloon sekä kliinisessä sarjassa sitä, kuinka sopivuus vaikuttaa kliinisiin tuloksiin ja luun mukautumiseen viiden vuoden seurannassa.

Ensimmäisessä osatyössä kehitettiin rajantunnistusmenetelmiä käyttävä tietokoneohjelma, jolla reisiluun tietokonetomografiakuvauksen poikkileikkeistä pystytään analysoimaan ydinontelon muoto ja dimensiot. Menetelmä testattiin vertaamalla poikkisahattujen reisiluiden ydinontelosta manuaalisesti tehtyjä mittauksia rajantunnistusmenetelmän antamiin tuloksiin. Näiden mittausmenetelmien välinen ero oli keskimäärin 1.1 mm (SD 0.7 mm). Tulosta voidaan pitää hyvänä ja hyväksyttävänä menetelmän käyttämiseksi ydinontelon anatomian tutkimiseen.

Toisessa osatyössä 50 reisiluun tietokonetomografiakuvista analysoitiin ydinontelon yläosan anatomiaa tekonivelsuunnittelun ja valinnan kannalta. Uutena havaintona oli, että muodon suuri vaihtelu tapahtuu pääosin aivan reisiluun yläosassa, jossa nimenomaan toivotaan sementittömän tekonivelkomponentin tiivistä kontaktia luuhun ja sen myötä luun kasvua kiinni implanttiin. Ydinontelon yläosan aukeamaa kuvaamaan luotiin uudet indeksit, joiden käyttö helpottaa sopivimman komponentin valintaa kullekin potilaalle.

Kolmannessa osatyössä implantoitiin muovista valmistettuja sementittömän lonkkatekonivelen reisiosien kopioita kadaverireisiluihin. Perinteinen röntgenkuvaus antoi implantin täyttöasteesta ydinontelossa 1.2 ­ 1.6 kertaa liian suuria arvoja verrattaessa sitä tietokonetomografiaan yhdistettyyn kuvankäsittelymenetelmään, jota voidaan pitää luotettavana menetelmänä. Kuitenkin korrelaatio näiden mittausmenetelmien välillä oli hyvä (0.76 ­ 0.80). Johtopäätöksenä oli, että perinteistä röntgenkuvausta voidaan käyttää tutkimussarjoissa, joissa erilaisten reisikomponenttien sopivuutta ydinonteloon verrataan keskenään.

Neljännessä osatyössä verrattiin kahden designiltaan erilaisen lonkkatekonivelen reisiosan sopivuutta ydinonteloon tekonivelpotilaiden leikkauksen jälkeisistä röntgenkuvista, sekä näillä potilailla todettuja luun mukautumismuutoksia viiden vuoden seurannassa. Kliiniset tulokset molemmissa ryhmissä olivat erinomaiset eikä sopivuus vaikuttanut siihen. Sen sijaan luun mukautuminen tekonivelen aiheuttamiin kuormitusmuutoksiin oli jossain määrin suotuisampaa anatomisesti suunnitelluilla komponenteilla kuin suoravartisilla komponenteilla. Anatomisella tekonivelvarrella luun mukautuminen ei kuitenkaan ollut niin suotuisaa kuin aiemmissa tutkimuksissa on esitetty.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto