Yliopistologo LL Sirkku Mustosen urologian alaan kuuluva väitöskirja

Effect of Acute Urinary Retention on Renal Function (Äkillisen virtsaummen vaikutus munuaisten toimintaan )

tarkastetaan 20.4.2001 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Martti Ala-Opas (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Teuvo Tammela.

***

Mustonen on syntynyt  2.1.1962 Hämeenlinnassa. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Rajamäen lukiossa Nurmijärvellä 1981. Mustonen on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1989. Hän on toiminut kirurgian apulaislääkärinä Kanta-Hämeen Keskussairaalassa 1990-1993, kirurgian apulaislääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 1993-1996, urologian osastonlääkärinä Marian sairaalassa 1996-1997, urologian apulaislääkärinä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa 1997-1998 sekä urologian erikoislääkärinä Kanta-Hämeen Keskussairaalassa 1999 lähtien.

Mustosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 805, Tampereen yliopisto, Tampere 2001. ISBN 951-44-5066-3 , ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 96, Tampereen yliopisto 2001. ISBN 951-44-5067-1 , ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Sirkku Mustonen, (03) 6291 (työ), s.musto@fimnet.fi

TIIVISTELMÄ

Hyvänlaatuinen eturauhassuurentuma on yleisin miesten äkillisen virtsaummen aiheuttaja. Muita virtsaummen tavallisia syitä ovat virtsaputken arpikurouma, rakonkaulan ahtauma ja eturauhassyöpä. Pitkäaikainen virtsateiden tukkeutuminen johtaa munuaisten toiminnan loppumiseen, mutta jo lyhytkestoinen virtsankulun estyminen huonontaa munuaisten toimintaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää äkillisen virtsaummen vaikutusta munuaisten toimintaan.

Tutkimuksessa mitattiin munuaisten toimintamittareiden muutoksia seerumissa ja virtsassa sekä muutoksia munuaisten verenkierrossa, munuaiskerässuodosnopeudessa ja proteiinierityksessä. Lisäksi selvitettiin munuaisten toimintamuutosten kehittymistä pitkäaikaisseurannassa. Munuaisten verenkiertoa mitattiin Doppler ultraäänen avulla ja munuaiskerässuodosnopeutta kreatiini- ja 51Cr-EDTA-puhdistumien avulla.

Seerumin ja virtsan munuaistoimintakokeet, munuaiskerässuodosnopeuden määritys ja Doppler ultraäänitutkimus tehtiin 25 miespotilaalle, ja munuaisten glomerulaarisen ja tubulaarisen proteiinivirtsan määritys 24 miespotilaalle välittömästi äkillisen virtsaummen vapauttamisen jälkeen sekä kuukauden ja 6 kuukauden kuluttua. Virtsaumpi vapautettiin asettamalla katetri rakkoon vatsanpeitteiden läpi. Kahta lukuunottamatta potilaat jouduttiin operoimaan virtsakulun normalisoimiseksi. Äkillisen virtsaummen pitkäaikaisvaikutuksia munuaisten toimintaan tutkittiin 14:ltä yllä mainituista potilaasta.

Välittömästi virtsaummen vapauttamisen jälkeen sekä glomerulaarinen että tubulaarinen munuaistoiminta oli huonontunut, mutta palautui osittain ensimmäisen seurantakuukauden aikana, jolloin virtsankulku oli turvattu rakkoon asetetun katetrin avulla. Glomerulaarinen häiriö ilmeni lisääntyneenä virtsan albumiinierityksenä ja tubulaarinen häiriö lisääntyneenä Alfa-1­mikroglobuliini erityksenä. Myös munuaiskerässuodosnopeus oli alentunut virtsaummen vapauttamisen jälkeen. Nämä muutokset olivat jäljellä noin puolella potilaista vielä puolen vuoden seurantakäynnillä. Lisäksi munuaisten verenkierto oli huonontunut virtsaummen aikana, mutta se normalisoitui osittain seurannan aikana. 18 kuukauden seurantakäynnillä kaikilla potilailla todettiin yhä normaalia korkeampia Alfa-1­mikroglobuliini erityksiä, mikä viittasi pysyvään tubulustoiminnan häiriöön. Sen sijaan glomerulustoiminta oli parantunut normaalille tasolle. Alfa-1­mikroglobuliinierityksen lisääntyminen oli useimmilla potilailla lievää, ja voi osaksi johtua ennen virtsaumpea olleesta virtsakulun häiriöstä. Tutkimuksen tulokset tukevat käsitystä, että on tärkeää todeta virtsaumpi ajoissa ja hoitaa se nopeasti, koska virtsatukoksen aiheuttamien munuaisten toimintahäiriöiden paraneminen riippuu tukoksen kestosta ja voimakkuudesta.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto