Yliopistologo LL Erkki Ilveskosken oikeuslääketieteen alaan kuuluva väitöskirja

Association of Apolipoprotein E Genotype with Early and Advanced Atherosclerotic Lesions (Apolipoproteiini E genotyypin yhteys varhaisiin ja edenneisiin valtimonkovettumatautimuutoksiin )

tarkastetaan 27.4.2001 klo 13 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Petri T. Kovanen (Wihurin tutkimuslaitos). Kustoksena toimii professori Pekka J. Karhunen.

***

Ilveskoski on syntynyt 27.3.1973 Tampereella. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Sammon lukiossa 1992. Ilveskoski on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1998. Hän on toiminut vuodesta 1998 lähtien eripituisia jaksoja Tampereen yliopistossa oikeuslääketieteen assistenttina ja tutkijana sekä jaksoja väestövastuulääkärinä Nummelan terveyskeskuksessa vuosina 2000-2001.

Ilveskosken väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 804, Tampereen yliopisto, Tampere 2001. ISBN 951-44-5063-9 , ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 94, Tampereen yliopisto 2001. ISBN 951-44-5064-7 , ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Erkki Ilveskoski, (03) 215 8581 (työ), 040-590 4846 (koti), erkki.ilveskoski@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Valtimonkovettumataudin eli ateroskleroosin pohjalta syntyvät sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen suomalaisten yleisimpiä kuolinsyitä. Ateroskleroosi on monitekijäinen sairaus, jonka kehittymiseen vaikuttavat elintapoihin ja ympäristöön liittyvien vaaratekijöiden lisäksi etenkin nuorena sairastuvilla perintötekijät. Väitöskirjatyössä selvitettiin ehdokasgeeni- ja assosiaatiotutkimuksen keinoin elimistön rasvojen kuljetukseen vaikuttavan valkuaisaineen, apolipoproteiini E:n (apoE), perinnöllisen vaihtelun yhteyttä ateroskleroosin eri ilmenemismuotoihin. ApoE:stä tunnetaan kolme yleistä alleelia (e2, e3 ja e4), joista yksilö perii toisen äidiltään ja toisen isältään. Alleelien yhdistelminä voi siten muodostua kuusi erilaista genotyyppiä.

Tutkimuksessa käytettiin kahta ruumiinavaus- ja kahta kliinistä tutkimussarjaa, joista määritettiin apoE-genotyyppi yhteensä yli 1000 suomalaispotilaalta. Ruumiinavauksen yhteydessä mitattiin sepelvaltimoiden ja aortan ateroskleroottisten plakkien vaikeusaste ja pinta-ala sekä suolilievevaltimoiden seinämän sisemmän elastisen levyn aukkojen määrä. Ensimmäisessä kliinisessä aineistossa kaulavaltimoiden seinämän paksuus mitattiin ultraäänilaitteella. Toisessa kliinisessä tutkimuksessa nuorille miehille, joilla oli koholla oleva veren kolesterolipitoisuus, annettiin kuuden kuukauden ajan kolesterolilääkettä eli pravastatiinia 40 mg/vrk. Potilailta mitattiin PET-laitteistolla sepelvaltimoiden toiminta ennen ja jälkeen lääkehoidon. Lisäksi väitöstyössä kehitettiin menetelmä, jolla apoE-genotyyppi voidaan määrittää potilaan itse poskenlimakalvolta ottamasta ja laboratorioon postittamasta DNA-näytteestä.

ApoE-genotyypin e4/3:n, jota vajaa kolmannes suomalaisistakin kantaa, havaittiin olevan yhteydessä laajempaan ja vaikeampaan sepelvaltimoiden ateroskleroosiin kuin muut genotyypit. Tämä tuli esiin nimenomaan nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä, mutta ei vanhemmilla (>53 vuotiailla) miehillä. Genotyyppi e4/3 liittyi myös suolilievevaltimoiden elastisen levyn aukkojen määrän lisääntymiseen, mikä saattaa selittää osaltaan genotyypin yhteyden suurentuneeseen ateroskleroosiriskiin. Kaulavaltimoissa apoE-genotyyppi e3/2 näytti suojaavan varhaisilta seinämämuutoksilta, mutta sepelvaltimoissa tai aortassa vastaavaa ei havaittu. Kuuden kuukauden kolesterolilääkitys paransi sepelvaltimoiden toimintaa vain niillä miehillä, joilla oli apoE-genotyyppi e3/3. Aiempien ja myös tämän työn tulosten perusteella suuremman sepelvaltimotaudin riskin omaavat apoE-genotyypin e4/3 kantajat eivät valitettavasti hyötyneet lääkityksestä.

Tutkimus vahvisti apoE:n perinnöllisen monimuotoisuuden osuutta ateroskleroosin kehittymisessä etenkin nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä. ApoE-genotyyppi näytti myös muuntelevan lääkehoitovastetta. Tulevaisuudessa apoE-genotyypin määritys osana laajempaa “geenikarttaa” saattaa osoittautua tärkeäksi ennaltaehkäisytoimien kohdistamisessa ja valinnassa.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto