Yliopistologo LL Péter Csonkan lastentautien alaan kuuluva väitöskirja

Management of the Wheezing Toddler: Diagnostic Practices, Therapy, and Predictors of Wheezing Persistence (Hengendahdistuksesta kärsivien leikki-ikäisten lasten hoito )

tarkastetaan 4.5.2001 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Matti Korppi (Kuopion yliopisto). Kustoksena toimii professori Matti Salo.

***

Csonka on syntynyt 25.1.1971 Unkarissa. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Tampereen lyseon lukiossa 1989. Csonka on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Budapestissa Unkarissa Semmelweis University of Medicine 1996.

Csonkan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 814, Tampereen yliopisto, Tampere 2001. ISBN 951-44-5087-6 , ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 105, Tampereen yliopisto 2001. ISBN 951-44-5088-4 , ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Péter Csonka,03-222 3862 (koti), lopecs@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Uloshengityksen vaikeutuminen ja siihen liittyvä vinkuna on hyvin yleistä leikki-ikäisten lasten keskuudessa. Se vaivaa noin joka viidettä lasta ensimmäisen elinvuoden aikana ja joka kolmatta kolmen vuoden ikään mennessä. Sitä, kenellä oireilu jatkuu ja kehittyy myö-hemmällä iällä astmaksi, on yksittäisen lapsen kohdalla vaikea ennustaa. Nämä seikat yhdessä vaikeuttavat näyttöön pohjautuvien diagnostisten kriteereiden ja hoitosuositusten kehittämistä hengenahdistuksesta kärsiville leikki-ikäisille lapsille.

Tarkastelimme neljän tutkimuksen avulla hengenahdistuksesta kärsivien pienten lasten diagnostiikkaa ja hoitokäytäntöjä, arvioimme suun kautta annettavan kortikosteroidilääkityksen (per os prednisolonin) tehoa akuutin hoidon yhteydessä sekä pyrimme määrittelemään sellaisia tekijöitä, jotka auttaisivat niiden lasten tunnistamisessa, jotka jatkavat oireilua ja kehittävät astman kouluikään mennessä.

Takautuvasti kerätyn aineistomme mukaan Turussa 6 kk - 7 v lasten keskuudessa astma-diagnoosin todennäköisyys oli kahdeksankertainen Tampereeseen verrattuna. Suun kautta annettavaa kortikosteroidia käytettiin Turussa suuremmalla osalla lapsista Tampereeseen verrattuna sekä poliklinikalla että osastolla. Osastohoidon keskimääräinen pituus oli Tampereella 3,4 ja Turussa 1,4 vrk. Ne lapset, jotka käyttivät inhaloitavia kortikosteroideja, tarvitsivat osastohoitoa vähemmän molemmissa klinikoissa. Aktiivinen kortikosteroidilääkitys assosioitui siis vähäisempään sairaalahoidon tarpeeseen.

Prospektiivinen, satunnaistettu kaksoissokkotutkimus varmisti yllä mainitun yhteyden. Osastolla hoidettujen, kolmen päivän prednisoloni -kuurin saaneiden lasten oireet olivat lievempiä ja osastohoidon pituus lyhyempi lumelääkettä saaneisiin verrattuna. Poliklinikalla hoidetut lapset eivät hyötyneet kolmen päivän prednisoloni-kuurista.

Tunnistaaksemme ne, joilla oli suurin riski sairastua myöhemmällä iällä astmaan, suoritimme satunnaisesti valituille 6-13 -vuotiaille lapsille kyselylomaketutkimuksen. Monimuuttuja-analyysi osoitti, että kaikista 6-35 kk ikäisistä, hengenahdistuksesta kärsivistä lapsista suurin todennäköisyys sairastua astmaan kouluikään mennessä oli niillä, joilla oli ruoka-aineallergiaa, atooppista ihottumaa, perheessä astmaa tai he olivat altistuneet tupakansavulle ensimmäisten ikävuosiensa aikana.

On perusteltua hoitaa kaikki yli 6 kk ikäiset, hengenahdistuksesta kärsivät ja osastohoitoa vaativat lapset kolmen päivän suun kautta annettavalla prednisoloni-kuurilla. Lisäksi on panostettava yhtenäisten diagnostisten kriteereiden sekä hoitosuositusten kehittämiseen, erityisesti leikki-ikäisten heterogeenisessä ryhmässä.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto