Yliopistologo Terveydenhuollon lisensiaatti Terhikki Miettisen os. Nummenmaan hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja

Palliative Care through Relatives' Eyes (Kuolevan potilaan palliatiivinen hoito omaisen arvioimana )

tarkastetaan 7.5.2001 klo 10 Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen auditoriossa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Arja Isola (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Marita Paunonen.

***

Miettinen on syntynyt 8.5.1936 Helsingissä. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Tampereella 1955. Miettinen on valmistunut terveydenhuollon lisensiaatiksi Kuopion yliopistosta 1993. Hän on toiminut sairaanhoitajana Helsingin yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1958-1959. Laboratorionhoitajana Malmin sairaalassa sekä Bernin yliopistollisessa sairaalassa, toiminnanjohtajana Kannelkoti säätiössä vuosina 1980-1987 sekä hoitotyön johtajana Loviisan seudun terveyskeskuksessa 1987-1994.

Miettisen väitöskirja ilmestyy omakustanteena.

Lisätietoja: Terhikki Miettinen, (09) 462 380 (koti), 040- 5505 150 (työ), Tatu.A.Miettinen@helsinki.fi

TIIVISTELMÄ

Aineiston keruussa käytettiin sekä syvähaastaatteluja että tarkoitusta varten suunniteltua kyselylomakketta. Tutkimuksessa selvitettiin, miten omaisten arvioimana kuolevien vanhuspotilaiden hoito oli onnistunut ja mitkä tekijät olivat edellytyksinä hyvälle elämisen laadulle. Tavoitteena oli tutkia kuolevilla potilailla esiintyviä oireita ja ongelmia, kipuja tai pahanolontunteita sekä tarkastella, miten omaisten näkökulmasta katsottuna hoidon tarpeisiin oli vastattu. Tutkimuksessa etsittiin myös vastauksia siihen, mitä omaiset pitivät hyvänä ja mitä huonona hoitona.

Tutkimustulosten mukaan kuolevilla vanhuspotilailla esiintyi omaisten arvioimana monenlaisia oireita ja ongelmia. Vähintään kohtalaista kipua oli esiintynyt 211 potilaalla (57%). Kipua oli esiintynyt vähemmän kotona hoidetuilla potilailla (p=0.003) kuin sairaalassa hoidetuilla. Kivun hoito oli omaisten mielestä ollut huonoa 46 potilaalla (22%). Erot hoitopaikkojen tai sukupuolten välillä eivät olleet merkitseviä. Potilaat kärsivät myös tuskaisuudesta, turvattomuuden tunteesta, alakuloisuudesta, surullisuudesta ja depressiosta. Avuttomuuden tunteen kokeminen oli myös yleistä, varsinkin kivusta kärsivillä potilailla.

Omaisten mielestä 87 potilaalle (28%) tehtiin turhia tutkimuksia tai turhia hoitotoimenpiteitä. Omaiset arvioivat kivun hoidon huonoksi tai turhia tutkimuksia tehdyksi, jos hoitopaikan ilmapiiri ei ollut lämminhenkinen, kommunikointi ei onnistunut tai informaatio sekä tuen saanti ei ollut riittävää.

Hyvän hoidon edellytyksinä omaisten mielestä oli toimiva kotihoito, palvelujen jatkuvuus ja joustavuus sekä hoitajien positiiviset piirteet, empatia ja huumori hoitotyössä. Huonoksi hoito arvioitiin silloin, kun kivut ja oireet eivät olleet hallinnassa, hoitoympäristö oli rauhaton, hoidossa ei ollut jatkuvuutta, hoitajat työskentelivät rutiininomaisesti tai käyttäytyivät epäystävällisesti.

Omaiset kokivat itse saaneensa tukea melko hyvin. Heitä oli kannustettu osallistumaan kuolevan potilaan hoitoon, järjestetty mahdollisuus keskustella rauhassa sekä lohdutettu ja oltu tarvittaessa läsnä.

Omaisten arvion mukaan hyvällä palliatiivisella hoidolla on suuri merkitys kuolevan potilaan hyvään oloon ja hyvään elämisen laatuun. Tämän vuoksi tulisikin kuolevan potilaan hoitoon suunnata voimavaroja siten, että hyvä hoitaminen olisi mahdollista. Haasteellisena voidaan tutkimuksen tuloksia pitää ainakin niiltä osin, jotka koskevat hoitoympäristöä ja ilmapiiriä, informaation kehittämistä, omaisen ja potilaan kohtaamista ja tukemista, hoidon jatkuvuuden ja joustavuuden sekä hoitohenkilökunnan toiminnan perusedellytysten varmistamista.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto