Yliopistologo

LL Riitta Ojalan lastentautiopin alaan kuuluva väitöskirja

Effects of Perinatal Indomethacin Treatment on Preterm Infants (Perinataalikaudella saadun indometasiinilääkityksen vaikutukset ennenaikaisesti syntyneillä lapsilla)

tarkastetaan 12.1.2001 klo 12 Tampereen yliopiston Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on dosentti Pekka Kääpä (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Matti Salo.

***

Ojala on syntynyt Karhulassa. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon 1987 Vehkalahden lukiossa. Ojala on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1994.

Ojalan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 791, Tampereen yliopisto, Tampere 2000. ISBN 951-44-5006-X, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 81, Tampereen yliopisto 2000. ISBN 951-44-5007-8, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Riitta Ojala, +358 50 302 6677 (koti), riitta.ojala@tays.fi.

TIIVISTELMÄ

Indometasiinia käytetään raskauden aikana ennenaikaisten supistusten hoitoon ja vähentämään liiallista lapsiveden määrää. Syntymän jälkeen sitä käytetään keskosilla avoimen valtimotiehyen (PDA) sulkemiseen. Sekä raskauden aikaisen indometasiinialtistuksen että syntymän jälkeisen indometasiinihoidon on raportoitu aiheuttavan välittömiä haittavaikutuksia ennenaikaisesti syntyneillä lapsilla.

Tutkimukseen otettiin 332 alle 33 raskausviikolla syntynyttä lasta. Tutkimuksessa verrattiin lyhyen suurempiannoksisen ja pitkän pieniannoksisen indometasiinihoidon haittavaikutuksia ja tehoa PDAn sulkemisessa sekä selvitettiin raskauden aikaisen ja syntymän jälkeisen indometasiinihoidon vaikutusta tutkittavien lasten sairastavuuteen vastasyntyneisyyskaudella. Indometasiinialtistuksen ja muiden vastasyntyneisyyskauden tekijöiden vaikutusta potilaiden munuaisten rakenteeseen ja toimintaan selvitettiin 2-4 vuoden iässä.

Tutkimuksessa todettiin, että PDAn sulku onnistui useammin lyhyellä suurempiannoksisella kuin pitkällä pieniannoksisella indometasiinihoidolla. Lyhyen hoidon saaneet lapset tarvitsivat happihoitoa lyhyemmän ajan ja hoidolla oli vähemmän lieviä suolisto- ja munuaissivuvaikutuksia kuin pitkällä hoidolla.

Yli kahden vuorokauden kestoinen tai suurehko (yli 149 mg) vuorokautinen tai yhteenlaskettu äidin saama indometasiinihoito lisäsi lievien aivoverenvuotojen ja vaikean suolistotulehduksen vaaraa tutkituilla vastasyntyneillä. Indometasiinille altistuminen sekä ennen syntymää että syntymän jälkeen lisäsi vaikeiden suolisto- ja bakteeri-infektioiden sekä tähystystutkimuksella todettujen ruokatorven ja mahan limakalvovaurioiden riskiä.

Indometasiinialtistuksella ei havaittu olevan yhteyttä munuaisten rakenteen tai toiminnan poikkeavuuksiin 2-4 vuoden iässä. Kuitenkin yhteensä 14%:lla tutkituista lapsista todettiin ultraäänitutkimuksella munuaisten rakenteellisia poikkeavuuksia. Niiden vaaraa lisäsi pitkäkestoinen napavaltimokatetrin käyttö ja furosemidilääkitys vastasyntyneisyyskaudella.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sekä raskauden aikaiseen että syntymän jälkeiseen pitkäkestoiseen indometasiinihoitoon näyttää liittyvän lisääntynyt välittömien haittavaikutuksien riski ennenaikaisesti syntyneillä lapsilla. Sen sijaan indometasiinihoidolla ei ollut pitkäaikaisvaikutuksia munuaisten kasvuun, rakenteeseen tai toimintaan.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto