Yliopistologo LL Mika Palvasen tapaturmatorjunnan alaan kuuluva väitöskirja

Upper body fractures in older adults -epidemiology and injury mechanisms (Ikäihmisten ylävartalon murtumat -esiintyvyys ja vammamekanismit)

tarkastetaan 11.5.2001 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Pertti Myllynen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Pekka Kannus.

***

Palvanen on syntynyt 7.2.1967 Tampereella. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Pirkkalan yhteislukiossa, 1986. Palvanen on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1995. Hän on toiminut vuodesta 1995 lähtien erikoistutkijana UKK-instituutin tapaturmatutkimusyksikössä.

Palvasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 799, Tampereen yliopisto, Tampere 2001. ISBN 951-44-5046-9 , ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 90, Tampereen yliopisto 2001. ISBN 951-44-5047-7 , ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Mika Palvanen,(03) 2829 111 (työ), mp18609@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Osteoporoosi, eli luun rakenteen heikkeneminen, ja ikäihmisten osteoporoottiset murtumat ovat maailmanlaajuisesti lisääntyvä kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma. Osteoporoottisina pidetään murtumia, jotka tulevat ikäihmisille varsin lievältä tuntuvan vamman seurauksena, esim. kaatuminen tai putoaminen seisomiskorkeudelta tai sitä matalammalta. Vammojen esiintymistutkimukset ovat aiemmin keskittyneet pääasiassa ranne-, ranka- ja lonkkamurtumiin, kun taas olka- ja kyynärseudun sekä kylkiluun murtumista on ollut hyvin vähän pitkän aikavälin seurantatietoja. Jotta murtumia voitaisiin ehkäistä mahdollisimman tehokkaasti, on tärkeätä tuntea murtuman syntyyn johtaneet taustatekijät, tilannetiedot ja erityisesti välittömät vammamekanismit.

Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli (1) selvittää ikäihmisten osteoporoottisten olkaluun yläosan, olkaluun alaosan ja kylkiluun murtumien määrä sekä kaatumisen aiheuttamien vakavien kallovammojen määrä Suomessa vv. 1970-1995, (2) tutkia perimän osuutta murtumien syntyyn ja (3) selvittää olkaluun yläosan, kyynärseudun ja rannemurtumien vammamekanismit ikäihmisillä.

Murtumatiedot kerättiin valtakunnallisesta sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO). Sairaalassa hoidettujen olkaluun yläosan murtumien määrä 60-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ikäihmisillä nelinkertaistui vuodesta 1970 (212) vuoteen 1993 (844). Vastaavasti kylkiluun murtumien määrä kaksinkertaistui vuodesta 1970 (270) vuoteen 1994 (576) ja naisten olkaluun alaosan murtumien määrä nelinkertaistui vuodesta 1970 (42) vuoteen 1995 (175). Samalla aikavälillä kaatumisen aiheuttamien vakavien kallovammojen määrä yli kaksinkertaistui ja myös niiden ikävakioitu esiintymistaajuus lisääntyi voimakkaasti. Viimeksi mainittu kuvastaa kaatumisten määrän ja/tai vakavuuden lisääntymistä maassamme, koska kallovammojen synnyssä osteoporoosin merkitys on vähäinen.

Perimän osuutta murtumien synnyssä tutkittiin vertailemalla yli 50-vuotiaiden identtisten ja ei-identtisten kaksosten murtumia vv. 1972-1996. Tutkimus osoitti, että ikäihmisten osteoporoottisten murtumien riskin vaihtelusta perimä selittää keskimäärin vain pienen osan (alle 15%), erityisesti naisilla.

Yläraajamurtumien vammamekanismitutkimuksessa haastateltiin ja tutkittiin 287 yläraajamurtumapotilasta ja 108 satunnaisesti valittua kontrollipotilasta viikon sisällä tapaturmasta. Yläraajamurtumilla (olka-, kyynär- ja rannemurtuma) näyttää kullakin olevan tyypilliset vammamekanisminsa. Ne syntyvät yleisimmin kaaduttaessa etuviistoon ja siten että kaatumisessa syntyvä iskuvoima kohdistuu suoraan murtumakohtaan. Kaatumista ei ehditä hidastaa esim. kädellä vastaanottamalla, poikkeuksena rannemurtumat, joissa noin puolet murtumapotilaista oli ottanut kädellä vastaan.

Tämä väitöskirjatutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa, että ikäihmisten ylävartalon murtumat ovat lisääntyneet maassamme huolestuttavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Suurin osa murtumista syntyy kaatumisen seurauksena siten, että iskuenergia kohdistuu suoraan murtumakohtaan. Luun kunnosta huolehtimisen lisäksi ehkäisevät toimenpiteet pitää kohdistaa suoraan tärkeimpiin kaatumisien ja vammautumisien vaaratekijöihin. Tähän voidaan päästä esim. parantamalla ikääntyvien liikuntakykyä ja tasapainoa sekä hoitamalla tehokkaasti kaatumisriskiä lisääviä sairauksia. Liikuntaympäristön turvallisuus on myös tärkeätä huomioida. Ja vaikka kaatuminen tapahtuisikin, murtumien syntyä voidaan vielä yrittää ehkäistä kaatumisessa syntyvää iskuvoimaa pienentämällä, esim. ulkoisilla murtumasuojaimilla.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto