Yliopistologo Lääkäri Mari Kiburin epidemiologian alaan kuuluva väitöskirja

Occurrence of Cervical Cancer and Human Papillomavirus in Finland and Estonia: Implications for Vaccination Programs (Kohdunkaulan syövän ja ihmisen papilloomaviruksen esiintyvyys Suomessa ja Virossa - rokotetutkimuksen päätelmät )

tarkastetaan 11.5.2001 klo 12 Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksen luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Helle Karro (Tarton yliopisto). Kustoksena toimii professori Matti Hakama.

***

Mari Kibur on suorittanut ylioppilastutkinnon Secinidary School no 1, Viljandi, Estoniassa 1986. Kibur on valmistunut yleislääkäriksi Tarton yliopistosta vuonna 1994. Hän on ollut harjoittelijana ja opiskelijana 1990-luvulla Suomessa, Italiassa, Ruotsissa ja Saksassa. Hän on toiminut tutkijana Virossa vuodesta 1994 ja Suomessa vuosina 1996-2000.

Kiburin väitöskirja ilmestyy Kansanterveyslaitoksen sarjassa. ISBN 951-740-208-2, ISSN 0359-3584. Kirjaa voi tilata osoitteesta Kansanterveyslaitos, Mannerheimintie 166, 00300 Helsinki, Puh. (09) 47 441

Lisätietoja: Mari Kibur, mari.kibur@ktl.fi

TIIVISTELMÄ

Kohdunkaulan syöpä on maailmalla toiseksi yleisin syöpä naisilla. Siitä johtuvaa kuolleisuutta voidaan vähentää irtosolunäytteeseen (Papa-näyte) perustuvalla seulontaohjelmalla. Suomen ja Viron välillä kohdunkaulasyövästä johtuvassa kuolleisuudessa on jopa kolminkertainen ero. Suomessa seulontaohjelma on toteuteutunut hyvin, Virossa samanlaista seulontaa ei ole. Erilaisen sairastavuuden takana on myös eroja erilaisten riskitekijöiden kuten sukupuoliteitse tarttuvien virusten ja bakteerien yleisyydessä, tupakoinnissa ja sosioekonomisissa olosuhteissa.

Molekyylibiologiset menetelmät ovat vahvistaneet, että ihmisen papillomavirus (HPV) on eritäin merkittävä kohdunkaulan syövän riskitekijä, erityisesti eräät sen alatyypit, kuten HPV 16. Virusta vastaan on äskettäin kehitetty rokote, joka estää papillomaviruksen aiheuttamia infektioita ainakin eläimillä. Koska rokotteen tavoiteltu vaikutus, kohdunkaulan syövän väheneminen tulee ilmi vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua, olisi rokotteen käyttökelpoisuuden ja mahdollisen tehon testaamiseen tarpeellista käyttää sellaista tutkimusasetelmaa, jonka avulla tarvittavat johtopäätökset voitaisiin tehdä lyhyemmässä ajassa. Eräs mahdollisuus on perustaa arvio seulonnassa mahdollisesti havaittaviin syövän esiasteisiin.

Tämän väitöskirjatyön perimmäisenä tavoitteena oli selvittää, miten HPV-rokotteen tehoa ja muita ominaisuuksia parhaiten voitaisiin testata Suomessa ja Virossa ( Nk. faasi III ja IV -tutkimukset). HPV tartunnaan esiintyvyys väestötasolla on tärkeä tieto rokoteohjelman valmistelussa. Yksi mahdollisuus on käyttää hyväksi tietoa, että HPV-tartunta aiheuttaa vasta-aineiden nousun, joka voidaan todeta laboratoriokokein seerumista. Tutkimme vasta-aineiden pysyvyyttä HPV16 tartunnan saaneiden naisten seeruminäyteistä jotka olivat peräisin Kansanterveyslaitoksen neuvolaserologisen laboratorion seerumipankista. HPV16-vasta-aineet olivat todettavissa vielä useiden vuosien kuluttua tartunnasta otetuista näytteistä.

Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että HPV16 tapausten ilmaantuvuus oli merkittävästi korkeampi nuorilla äideillä eikä siinä ollut merkittäviä eroja vuosina 1980 - 1990. Tutkimuksessa vertailtiin myös sukupuolitautien esiintyvyyttä suomalaisilla ja virolaisilla äideillä. HPV16, Clamydia trachomatis ja herpes simplex 2 (HSV-2) vasta-aineet olivat yhtä yleisiä Suomessa ja Virossa. Koska HPV16 on klamydian ja HSV-2;n tapaan sukupuoliteitse tarttuva tauti oletimme, että voisimme löytää riskikäyttäytyjien ryhmän tutkimalla kaikkien kolmen mikrobin vasta-aineita samoista näytteistä. Tulosten perusteella emme kuitenkaan voineet määritellä HPV16-tartunnalle erityistä riskiryhmää ja siksi HPV-rokote tulisikin suunnata kaikille naisille. HPV-tartuntojen yleisyys väestössä oli korkea, seropositiivisia äitejä oli Suomessa 40 % ja Virossa 29 % vuosina 1996-1997.

Jotta rokotteen tehoa kohdunkaulan syövän esiasteiden ehkäisyssä voitaisiin näissä olosuhteissa tutkia, täytyy tutkimuksen kattavuus olla laaja. Suomessa 6 900 naista täytyy saada oikeaa rokotetta ja 6 900 lumerokotetta. Virossa kohdunkaulan syövän esiasteita ei seulota. Tämän vuoksi rokotteen tehokkuutta tutkittaisiin käyttämällä invasiivisia syöpätapauksia ja tutkimuksen kattavuus tulisi olla 4 500 oikeasti rokotettua ja 9 000 lumerokotettua. Sekä Suomessa että Virossa toimii väestötasoinen syöpärekisteri, joka mahdollistaa tutkimukseen osallistuvien pitkäaikaisen seurannan.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto