Yliopistologo YTL Merja Kinnusen sosiologian alaan kuuluva väitöskirja

Luokiteltu sukupuoli

tarkastetaan 19.5.2001 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Pekka Sulkunen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Raimo Blom.

***

Merja Kinnunen on suorittanut ylioppilastutkinnon Kangasniemen Yhteiskoulussa 1974. Hän on valmistunut yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1995.Hän on toiminut projektitutkijana Tampereen yliopiston Yhteiskuntatiteiden tutkimuslaitoksella vuodesta 1988 sekä Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitoksella assistenttina vuodesta 1993.

Kinnusen väitöskirja ilmestyy Vastapainon kustantamana, ISBN 951-768-091-0.

Väitöskirjan tilausosoite: tilaukset@vastapaino.fi, Osuuskunta vastapaino Yliopistonkatu 60 A 33100 Tampere, puh: (03) 2146 245, Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Merja Kinnunen, (03) 215 6573 (työ), 050-535 2666 (koti), merja.kinnunen@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Tasa-arvon ihanteista huolimatta Suomessa vallitsee naisten ja miesten palkkaero. Tutkimuksessa jäljitetään palkkaeron pysyvyyttä tarkastelemalla luokituksia, joilla palkkaeroja on kuvattu tilastoissa. Samalla kysytään, miten tilastolliset luokitukset osallistuvat naisten ja miesten palkkaerojen legitimointiin? Tutkimuksessa osoitetaan, että ihmisten yhteiskunnallisista ja taloudellisista asemista kertovat luokitukset eivät pelkästään kuvaa yhteiskuntaa vaan pitävät yllä ja määrittävät naisten ja miesten välisiä hierarkioita.

Työvoiman, ammattien, kotitalouksien, sosiaalisten ja taloudellisten asemien luokituksista avautuu kertomus suomalaiseen yhteiskuntaan aina 1700-luvulta saakka. Yhteiskunnan rakennetta kuvaavat luokitukset sisältävät kulttuurisia käsityksiä sukupuolesta ja ilmentävät yhteiskunnan valtasuhteita.

Luokituksiin sisältyy mieselättäjyyden malli aina 1700-luvun puolivälistä nykypäivään. Mieselättäjyyden malli rakentuu jäsennykselle, jossa yhteisissä kodeissa asuvien kesken vallitsee taloudellinen riippuvuus ja mies määrittyy ensisijaiseksi elannon tuojaksi.

Ammattien kuvausjärjestelmät ovat hierarkisoineet naisten ja miesten ammatteja siten, että miesten työnjaollisia alueita on esitetty yksityiskohtaisemmin kuin naisten. Ammattiluokituksissa teollisen ja teknisen alueen ammatit on esitetty eriytyneemmin kuin toimistotyön ja hyvinvointivaltiollisten alueiden ammatit.

Ammattiluokitus kuvaa yhteiskunnan työnjaollista eriytymistä, mutta se toimii myös ammatillisten ryhmien välineenä saada yhteiskunnallista asemaa, arvostusta ja parempaa palkkaa. Kun vuonna 1997 Tilastokeskuksen ammattiluokitus uudistettiin vastaamaan EU-maiden suosituksia, luokituksesta muodostui toimihenkilöliittojen kamppailujen kohde. Sairaanhoitajat kamppailivat itsensä erityisesti koulutustasolla perustellen insinöörien rinnalle erityisasiantuntijoiden ja samalla ylempien toimihenkilöiden ryhmään.

Vuoden 2001 ammattiluokituksessa sairaanhoitajien luokitustasoa laskettiin erityisasiantuntijoista asiantuntijoiksi, ylemmistä toimihenkilöistä alemmiksi toimihenkilöiksi. Insinöörit taas säilyttivät asemansa erityisasiantuntijoina ja ylempinä toimihenkilöinä. Tämä naisten ja miesten työnjaollisen alueen hierarkkinen ero ei legitimoidu koulutuksella vaan vallitsevalla palkkaerolla. Samalla tuotettu hierarkia uusintaa kehämäisesti sitä, että naisten työnjaolliselle alueelle voidaan maksaa vähemmän palkkaa kuin miesten työnjaolliselle alueelle.

Sosioekonomisen aseman luokituksessa toimihenkilöt jaetaan ylemmiksi ja alemmiksi toimihenkilöiksi. Valtaosa naisten hyvinvointivaltiollisista ammateista luokittuu alemmiksi toimihenkilöiksi. Ylemmän ja alemman erottelut sisältävät tiedollisen jäsennyksen, jossa teoria ja käytäntö, ulkoisesti havaittava ja sisäisesti koettava erottuvat toisistaan. Työ ja toiminta, joka ei ulkoistu tekijästään, vaan jonka sisältö jäsentyy huolehtimisena, tuntemisena, kokemusperäisenä tietona ja henkilökohtaisena läsänöolona määrittyy alemmaksi tai jää kokonaan näkymättömäksi.

Väestöluokituksissa sukupuoli on rakentunut Suomessa naisten ja miesten yhdistämisen ja erottamisen kautta. Naiset ja miehet on esitetty rinnakkain ja toisistaan riippuvaisina, mutta kuitenkin niin, että naisten ja miesten välille on tehty hierarkkinen ero kuvattaessa niin yhteistä elättäjyyttä kuin yksilöitäkin työmarkkinoilla. Näkemys miehistä ensisijaisina elannon tuojina sekä näkemys miesten työnjaollisten alueiden ensisijaisuudesta yhteiskunnassa legitimoi naisten ja miesten välistä palkkaeroa.

Tulevaisuudessa EU:n jäsenmaiden tilastoluokitusten yhdenmukaistaminen lisääntyy. Kysymykseksi tulee, minkä valtioiden määrittelyvaltaan ja millaisiin kulttuurisiin käsityksiin naisista ja miehistä luokitukset perustuvat. Naisten yhteiskunnallisen aseman määrittelyn kannalta ei ole merkityksetöntä hankitaanko ja järjestetäänkö havaintoja ensisijaisesti kotitalousperustaisesti tai yksilöperustaisesti vai molemmin tavoin.

Luokiteltu sukupuoli on kirja tilastojen tekijöille ja käyttäjille, kulttuurin-, sukupuolen, työelämän ja yhteiskuntarakenteen tutkijoille. Kirja sopii myös menetelmälliseksi oppikirjaksi.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto