Yliopistologo LL Arto Puuran anestesiologian alaan kuuluva väitöskirja

Speeding up the Course of the Neuromuscular Block (Lihasrelaksaation nopeuttaminen )

tarkastetaan 8.6.2001 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjinä ovat dosentti Olli Erkola (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii dosentti Arvi Yli-Hankala.

***

Arto Puura on syntynyt 1961 Leivonmäellä. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Kangasniemellä 1979. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1985 sekä anestesiologian erikoislääkäriksi vuonna 1992. Hän on toiminut anestesialääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1988-1993, Tampereen kaupungin sairaalassa vuosina 1994-1996, Valkeakosken aluesairaalassa vuosina 1996-1999 sekä anestesiologian apulaisopettajana Tampereen yliopistossa vuosina 2000-2001.

Puuran väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 817, Tampereen yliopisto, Tampere 2001. ISBN 951-44-5100-7 , ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 108, Tampereen yliopisto 2001. ISBN 951-44-5101-5 , ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Arto Puura, (03) 215 6710 (työ), (03) 377 4074 (koti), puura@sci.fi

TIIVISTELMÄ

Intiaanien nuolimyrkystä yleisanestesian kulmakiveksi - Kuraren kaltaisten aineiden oikea käyttö säästää aikaa ja rahaa

Yleisanestesian aikana eri lääkeaineilla säädellään unen syvyyttä, kivuttomuutta ja lihasten toimintaa. Lihasten toiminta voidaan lamata hallitusti lääkkeillä, jotka intiaanien nuolimyrkyn, kuraren tavoin estävät hermolihasliitoksen toiminnan. Näitä lääkkeitä kutsutaan lihasrelaksanteiksi. Lihasjännityksen ja liikkeiden estäminen helpottaa kirurgisen toimenpiteen suorittamista ja mahdollistaa kevyemmän ja turvallisemman anestesian. Väitöskirjan takoituksena oli tutkia yleisanestesian aikaiseen hermolihasliitoksen salpaukseen vaikuttavia tekijöitä. Erityisesti pyrittiin selvittämään, miten salpauksen etenemistä anestesian aikana voidaan nopeuttaa ja siten tehdä nukuttaminen turvallisemmaksi. Hidas relaksoituminen ja erityisesti hidas relaksaation kumoutuminen ovat haitallisia potilaalle ja voivat aiheuttaa myös lisäkuluja sairaalalle.

Väitöskirjatutkimus koostuu viidestä osatyöstä, joissa nukutettiin yhteensä 291 potilasta. Lihasrelaksaatiota monitoroitiin käden lihaksista. Kyynärhermon sähköisen stimulaation aikana mitattiin käden lihasten sähköistä toimintaa (EMG, TOF) tai peukalon liikevasteita (PTC).

Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin miten pieni esiannos lihasrelaksanttia ennen isompaa varsinaista lääkeannosta vaikuttaa relaksoitumisnopeuteen. Esiannoksissa ja varsinaisissa lääkeannoksissa yhdistettiin vekuroni ja tubokurariini toisiinsa ristiin, koska ne vahvistavat toistensa vaikutusta. Vekuroni-esiannos nopeutti kaikissa lääkeyhdistelmissä relaksoitumista enemmän kuin tubokurariini-esiannos. Sen sijaan tubokurariinin käyttö johti liiallisen pitkään relaksoitumiseen useilla potilailla. Jo pieni esiannos tubokurariinia muutti keskipitkävaikutteisen vekuronin pitkävaikutteiseksi lihasrelaksantiksi. Toisessa osatyössä tutkittiin voiko 'post-tetanic-count'-menetelmällä (PTC) kontrolloida syvää lihasrelaksaatiota, jota aiemmin ei ole pystytty monitoroimaan lainkaan. Relaksaation syvyyden mittaaminen vähentää turhien lisäannosten käyttöä ja siten se nopeuttaa anestesiasta toipumista. PTC-menetelmässä peukalon liikevasteet mitataan vasta hermon tetaanisen stimulaation jälkeen. Tutkimuksessa havaittiin, että PTC sopii syvän relaksaation kontrollointiin, mutta silläkään ei voida estää kaikkia heikkoja äänihuulten ja pallean liikkeitä anestesian aikana.

Anestesian lopussa lihasrelaksanttien vaikutus kumotaan vasta-aineilla. Kolmannessa osatyössä havaittiin, että edrofoni oli selvästi nopeampi relaksaation kumoaja kuin neostigmiini, kun vekuronilla aiheutetun lihasrelaksaation annettiin osittain palautua spontaanisti jo ennen vasta-aineiden antoa. Neljännessä osatyössä tutkittiin tupakoinnin ja atrakuurin mahdollista yhteisvaikutusta. Puolen vuorokauden tupakoimattomuus ennen anestesiaa pitkitti tupakoijien lihasrelaksaation kestoa, kun kestoa verrattiin ennen anestesiaa tupakoineisiin potilaisiin, nikotiinilaastaria käyttäneisiin potilaisiin sekä kokonaan tupakoimattomiin potilaisiin. Puolen vuorokauden tupakkalakko vähensi myös relaksantin kokonaistarvetta.

Relaksanttien vaikutus kumotaan vasta-aineilla leikkaussalissa. Lihasvoimien palautuminen varmistetaan relaksaatiomittarilla, ennen kuin potilas siirretään heräämöön. Lihasrelaksaation palautumiseen kuluva odotusaika riippuu käytetystä lihasrelaksantista. Osatyössä viisi vertasimme viiden erilaisen lihasrelaksantin vaikutusta odotusaikojen pituuteen. 'Väärän lihasrelaksantin valinta pitkittää leikkaussalissa kulutettua aikaa lähes puoli tuntia, mikä suhteutettuna leikkaussalin tuntikustannuksiin merkitsee noin 800 Mk (~Eur 135) lisäkustannuksia potilasta kohden.´

Väitöskirjan osatöiden yhteenvetona voidaan todeta, että oikeilla menetelmillä, oikeilla lääkevalinnoilla ja huolellisella monitoroinnilla voidaan merkittävästi nopeuttaa relaksaation kulkua anestesian aikana. Tärkeätä on myös huomioida hermolihasliitoksen toimintaan vaikuttavat muut aineet ja lääkkeet, jotta vältetään tarpeettoman pitkä relaksaatio ja siitä aiheutuvat lisäkulut.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto