Yliopistologo ThM Elina Hyppösen epidemiologian alaan kuuluva väitöskirja

Growth and Nutrition in the Etiology of Type 1 Diabetes (Kasvu ja Ravitsemus Nuoruustyypin Diabeteksen Synnyssä)

tarkastetaan 10.8.2001 klo 12 Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksen luetosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere

Vastaväittäjänä on professori Markku Koskenvuo (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Matti Hakama.

***

Elina Hyppönen on syntynyt 1.5.1970 Tampereella. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Tampereen lyseon lukiossa 1989. Hän on valmistunut Terveydenhuollon maisteriksi Kuopion yliopistosta 1996. Hän on suorittanut Master of Public Health (MPH) Kuopion yliopistossa vuonna 1997 ja Master of Science(MSc)-tutkinnon London School of Hygiene & Tropical Medicine:ssä vuonna 2000. Hän on työskennellyt tutkijana Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksella vuosina 1996-2001. Helmikuusta 2001 lähtien tutkijana Lontoossa Department of Paediatric Epidemiology and Biostatistics, Institute of Child Health:ssa.

Hyppösen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 831, Tampereen yliopisto, Tampere 2001. ISBN 951-44-5152-X , ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 123, Tampereen yliopisto 2001. ISBN 951-44-5153-8 , ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Elina Hyppönen,  +44-20-7813 8392 (työ), 050-303 2826, +44-7960 752 989 (koti), e.hypponen@ich.ucl.ac.uk

TIIVISTELMÄ

Nuoruustyypin diabetes harvinainen sairaus, mutta Suomessa yleisempi kuin missään muussa maassa. Sen ilmaantuvuus on nelinkertaistunut 1950-luvulta lähtien. Sitä pidetään kroonisena autoimmuunisairautena, jonka synnyssä sekä perinnöllisellä alttiudella että ympäristötekijöillä on merkitystä. Syitä nuoruustyypin diabeteksen ilmaantuvuuden jyrkkään lisääntymiseen tai sen syntyyn johtavaa prosessia ei täysin vielä tunneta. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella imeväis- ja lapsuusiän kasvun ja ravitsemuksen merkitystä nuoruustyypin diabeteksen synnyssä.

Kasvun ja myöhemmän diabetesvaaran välistä yhteyttä tarkasteltiin laajan "Lasten Diabetes Suomessa" -tutkimuksen tapaus-verrokkiaineistossa. Tähän tutkimukseen kutsuttiin kaikki alle 15-vuotiaat suomalaislapset, jotka sairastuivat diabetekseen syyskuun 1986 ja huhtikuun 1989 välisenä aikana. Diabeetikolle valittiin väestörekisteristä syntymäpäivä- ja sukupuolivakioidut verrokit. Kasvutiedot saatiin neuvolakorteista ja kouluterveydenhoitajilta 586 diabeetikolle ja 571 verrokille. Tutkimuksessa havaittiin sekä diabeetikkotyttöjen että -poikien olevan pidempiä ja painavampia kuin verrokkilapset varhaisesta imeväisiästä alkaen. Kymmenen prosenttiyksikön kasvu suhteellisessa painossa oli yhteydessä 50-60 % kohonneeseen vaaraan sairastua diabetekseen ennen kolmen vuoden ikää ja 20-40 % kohonneeseen vaaraan 3-10 ikävuoden välillä. Vaaran sairastua nuoruustyypin diabetekseen havaittiin kohoavan 20-30% jokaista suhteellista pituusyksikköä kohden. Lihavuus (suhteellinen paino yli 120%) kolmen ikävuoden jälkeen oli yhteydessä yli kaksikertaiseen vaaraan sairastua nuoruustyypin diabetekseen.

Imeväisiän D-vitamiinilisän ja diabetesvaaran välistä yhteyttä tarkasteltiin Pohjois-Suomen Äiti - Lapsi -tutkimuksen aineistossa. Tähän syntymäkohorttiin kutsuttin kaikki sellaiset lapset Oulun ja Lapin läänin alueelta, joiden laskettu syntymäaika osui vuodelle 1966. Tieto D-vitamiinilisän käytöstä ensimmäisen ikävuoden aikana saatiin lasten neuvolakorteista yhden ikävuoden tutkimusseurantakäynnin aikana 10 366 lapselle. Tästä joukosta vuoden 1997 loppuun mennessa 81 henkilöä sairastui nuoruustyypin diabetekseen. Vaara sairastua nuoruustyypin diabetekseen sellaisilla lapsilla, jotka eivät olleet saaneet lainkaan D-vitamiinilisää imeväisiässä, havaittiin olevan yli kahdeksankertainen verratuuna säännöllisesti D-vitamiinia saaneisiin. Myös annetulla D-vitamiiniannoksella havaittiin olevan selkeä yhteys diabetesvaaraan. Diabetesvaaran havaittiin olevan lähes 80% alhaisemman, kun lapsi oli saanut D-vitamiinia suositusten mukaisen annoksen verrattuna D-vitamiinia pienempää annosta saaneisiin, kun asiaa tarkasteltiin säännöllisesti D-vitamiinia saaneiden lasten joukossa. Vaara sairastua myöhemmin nuoruustyypin diabetekseen havaittiin olevan kolminkertainen niillä lapsilla, joiden oli epäilty sairastaneen riisitautia ensimmäisen ikävuoden aikana muihin verrattuna.

Väitöskirjatutkimuksen tärkeimmät löydökset ovat imeväisiän D-vitamiinilisän sekä kiihtyneen kasvun ja lihavuuden havaitut yhteydet myöhempään vaaraan sairastua nuoruustyypin diabetekseen. Kaikki nämä tekijät saattavat myös olla yhteydessä nuoruustyypin diabeteksen ilmaantuvuuden voimakkaaseen lisääntymiseen viimeisen 50 vuoden aikana. Lasten lihavuuden on havaittu lisääntyneen ja keskimääräisen pituuden tiedetään kasvaneen viimeisten vuosikymmenten aikana. Liian suurten D-vitamiiniannosten myrkyllisyydestä aiheutuen  imeväisiässä annettavaksi suositeltua annosta on pienennetty portaittain kymmenesosaan 1960-luvun alun määrästä. Jonkin verran on näyttöä myös riisitaudin yleistymisestä, samoin kuin viitettä siitä, että D-vitamiinia ei ehkä nykyään anneta lapsille yhtä säännöllisesti kuin ennen. Lisää tutkimuksia tarvitaan vahvistamaan D-vitamiinilisän ja muiden vaikutettavissa olevien ympäristötekijöiden merkitys nuoruustyypin diabeteksen synnyssä.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto